HEKA vuokralaisdemokratiaa estämässä


Arava-lainsäädäntö lähtee kauniista ajatuksesta. Se haluaa tehdä asunnoista ensijaisesti koteja – sen sijaan, että ne nähtäisiin sijoituskohteina. Tämän se pyrkii mahdollistamaan asukasdemokratialla ja omakustannusvuokrilla. Näitä molempia vastaan Helsingin kaupungin asunnot eli HEKA on päättänyt hyökätä.

HEKA omistaa noin 90 000 helsinkiläisen kodin. Hyvin pitkään se noudatti kohdekohtaisesti määrittyviä vuokria ja mahdollisti sen, että asukkaat pystyivät toiminnallaan suoraan vaikuttamaan vuokratasonsa määrittymiseen. Tällöin löytyi asukkaista suhteellisen vaivatta myös aktiivisia toimijoita talotoimikuntiin ja muihin tehtäviin asukasdemokratian puitteissa.

Asukasdemokratia ahtaalla

Sittemmin asiat ovat menneet huonompaan suuntaan. HEKA on käynyt läpi lukuisia fuusioita, joissa on aina muutettu myös asukasdemokratiaa ja vuokranmääritystä. Alun perin puhuttiin vain pääomatalouden fuusioimisesta, sitten 21 alueyhtiöitä fuusioitiin viideksi ja nyt vuodenvaihteessa kaikki fuusioidaan HEKA Oy:n osaksi. Valta keskittyy ja samalla vähenevät niin asukkaiden kuin valtuuston valitsemat edustajat hallinnossa.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa asukkaille on vaikea osoittaa hyötyä, mikä heille koituu toiminnasta asukasdemokratian parissa. Tämä on huomattu myös HEKA:n johdossa, jossa hallituksen puheenjohtaja Anni Sinnemäki ja toimitusjohtaja Jaana Närö ovat ideoineet jälleen yhden uudistuksen. Tälläkin kertaa pyritään sekä viemään asukkaiden toimintamahdollisuuksia että hämärtämään yhteishallintolaissa määritellyn asukasdemokratian tarkoitusta.

Aktiiviset asukkaat leikkurissa

HEKA:n johdossa on todettu, että aktiivisten asukkaiden toiminta ei ole hintansa arvoista. Palkkioita ja kokousmääriä leikataan ensi vuoden alusta alkaen.

Aktiiviasukkaiden hinta on ollut noin 29 euroa kuukaudessa asuntoa kohti. Sillä on saatu esimerkiksi 24/7-päivystys vikatilanteiden ja ilkivallan osalta sekä erilaisten kiinteistönhuollon toimenpiteiden seuranta niihin kohteisiin, joissa on toimiva talotoimikunta. Vastaavan toiminnan hankkiminen muilla tavoin tulee paljon kalliimmaksi.

Lisäksi talotoimikunnat ovat hoitaneet suuren määrän erilaisia lausuntoja ja muuta HEKA:n tiedonsaantia helpottavaa toimintaa, ja tietenkin myös asukasdemokratialainsäädännön velvoitteita. Myös näitä on jatkossa vaikea täyttää.

Jaana Närö on julkisuudessa kertonut, että nyt säästettävillä rahoilla voidaan esimerkiksi ostaa pihoille kesäkukkia tai järjestää pihatalkoita. Näröltä unohtuu tässä kuitenkin se, että ilman aktiivisia ihmisiä taloissa, ei kukaan kastele kukkasia tai hoida pihatalkoiden järjestelyjä. Liekö tämäkin suunniteltua, sillä näin syntyy vielä isompi säästö HEKA:lle. Asukkaiden hyödyksi sitäkään tuskin lasketaan.

Tiina Sandberg

HEKA Koillisen Suutarilan vuokrantasausalueen vuokralaistoimikunnan jäsen ja kohteensa luottamushenkilö

**** 

Vertailun vuoksi

Anni Sinnemäelle maksetaan HEKA:n hallituksen puheenjohtajan vuosipalkkiota 3 570 euroa. Lisäksi hän ja muut hallituksen jäsenet saavat 385 euroa/kokous (noin 4 500 € vuodessa).

SKP:n Helsingin piirin teesit eduskuntavaaleihin 2019

Eduskuntavaalit vaikuttavat Helsingin kehitykseen ja monet Helsinkiä koskevat ratkaisut ovat myös valtakunnallisia vaalikysymyksiä. Me helsinkiläiset kommunistit haluamme näillä teeseillä nostaa esille vaihtoehdon oikeistolaiselle politiikalle, joka ei vastaa sen enempää helsinkiläisten enemmistön kuin koko maan kehityksen tarpeita. Samalla kutsumme tekemään muutosta ja vaikuttamaan myös vaalien välillä.

Köyhyys ja veronkierto elävät rinnan

Köyhyyden lisääntyminen näkyy Helsingissä. Esimerkiksi Myllypuron leipäjonossa on viime vuonna noin 265 000 käyntiä, kun niitä oli vuotta aiemmin 160 000. Erityisesti Helsingissä on kasvanut lapsiperheiden köyhyys ja nuorten asunnottomuus.

Toisaalta Helsinki on erityinen pääomien keskittymä. Monien suurten yhtiöiden pääkonttorit sijaitsevat Helsingissä ja täällä on myös paljon pääomatulojen saajia, jotka nauttivat erilaisista verotuksen porsaanrei’istä.

Kiristämällä suurten yhtiöiden ja pääomatulojen verotusta löytyy rahaa köyhyyden torjumiseen ja perusturvan nostamiseen vaiheittain 1 200 euroon kuukaudessa.

Ei rahastamiselle ja yksityistämiselle sote-palveluissa

Vaalien alla on julkisuuteen noussut erityisesti vanhuspalvelujen surkea tila. Myös Helsinki on alimitoittanut törkeästi sosiaali- ja terveyspalveluja, vaikka kaupunki tekee jatkuvasti satoja miljoonia ylijäämää. Hyvätuloisilla on paremmat mahdollisuudet saada hoitoa ja hoivaa, kun kaupunki laiminlyö omien palvelujen kehittämistä ja laajentaa palveluseteleiden käyttöä.

Nyt kun Sipilän ja Orpon hallituksen sote-markkinamalli on kaatunut, on otettava uusi suunta. On lisättävä julkisten palvelujen rahoitusta ja henkilöstöä, laajennettava maksuttomuutta ja turvattava peruspalvelut lähipalveluina, pääsääntöisesti kuntien omaa toimintaa. Stadissakin on ikäohjelmaan osoitettava riittävät resurssit ja sitovat hoitajamitoitukset. Erikoistason palvelut voidaan koota demokraattisesti valittavan maakuntatason hallinnon alaisuuteen.

Työllisyys ja työaika

Työttömyys on Helsingissä muuta pääkaupunkiseutua ja maan keskimääräistä tasoa suurempi. Tällä näkyy selvästi se, että hallituksen kehuma työllisyyden kehitys on lähinnä erilaisia pätkätöitä, osa-aikaisuuksia ja jopa palkatonta ”aktivoimista”.

Etenkin nuorten, maahanmuuttajien ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi tarvitaan lisää julkisia työpaikkoja. Kaupunki voi luoda niitä palvelujen lisäksi kehittämällä kunnallista liiketoimintaa, esimerkiksi rakennusyrityksen. Lyhentämällä työaikaa ansiotasoa alentamatta ja ottamalla käyttöön 6+6 -tunnin työaikamalli voidaan parantaa työllisyyttä, palveluja ja myös työssä jaksamista.

Koulutus- ja kulttuurikaupunki

Koulutus ja kulttuuri ovat Helsingin suuri voimavara. Ne jakautuvat kuitenkin eriarvoisesti. Koulut ja jopa päiväkodit eriytyvät lasten sosiaalisen taustan ja asuinalueiden mukaan. Koulunkäyntiavustajia on Helsingissäkin vähennetty.

Koulutusleikkaukset on peruttava. Varhaiskasvatuksen ja koulujen ryhmäkokoja on pienennettävä. Opettajien ja lastentarhanopettajien ohella on lisättävä koulupsykologeja, kuraattoreita, koulunkäyntiavustajia ja muita työntekijöitä. Päiväkoti, peruskoulu, kirjasto ja liikuntapaikka tulee olla maksutonta lähipalvelua. Valtion rahoitusta yliopistoille ja ammatillisille korkeakouluille on lisättävä. Helsingin tulee olla aktiivinen saamenkielisen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen järjestämisessä.

Asumisen hinta alas!

Helsinkiin tarvitaan lisää kohtuuhintaisia asuntoja, etenkin valtion lainoittamia edullisia vuokra-asuntoja. Kokemus osoittaa, että asumisen hintaa ei saada alas kuitenkaan vain rakentamalla lisää.

Etenkin Helsingin kaltaisessa kasvukeskuksessa tarvitaan välttämättä vuokrasääntelyä ja kattoa ylikorkeille vuokrille. On osoitettava ara-tuotantoon tontteja myös pienille ja keskisuurille yleishyödyllisille rakennuttajille. Me helsinkiläiset kommunistit vastustamme nykyistä metropolipolitiikkaa, jolla ihmiset, työpaikat ja palvelut pyritään keskittämään Suomessa vain muutamaan kaupunkikeskukseen. Valtion ja maakunnan ei pidä tukea Helsingin johdon pyrkimyksiä rakentaa viheralueille, joiden tarve sekä virkistyksessä että hiilinieluina kasvaa. Metsien ja luonnonsuojelua tulee laajentaa etenkin eteläisessä Suomessa.

Ilmastopuheista tekoihin!

Helsingillä on suurena kaupunkina tärkeä vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Helsinki voi nopeuttaa siirtymistä energiatuotannossa kivihiilestä uusiutuvaan energiaan ja panostaa myös kaupungin oman energiayhtiön toiminnassa entistä enemmän aurinkoenergiaan, tuulivoimaan, biokaasuun ja energian säästöä edistäviin ratkaisuihin.

Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä pitää hylätä raideliikenteen kilpailuttaminen ja kehittää raideliikennettä valtion ja kuntien omana toimintana. Helsinkiin ei tarvita yksityisautoilua edistävää keskustatunnelia eikä kohtuuttoman kallista Pisararataa. Tällaisten miljardihankkeiden sijasta on otettava suunta kohti maksutonta joukkoliikennettä.

Stop rasismille ja militarismille

Helsingissä on maahanmuuttajia enemmän kuin muualla Suomessa, mutta suhteellisesti vähemmän kuin useimpien muiden maiden suurissa kaupungeissa. Helsingissä voidaan ja pitää torjua alueiden eriytymistä, ehkäistä rasismia ja edistää kansainvälistä solidaarisuutta.

Maahanmuuttajien kieliopetukseen ja muuhun kotouttamiseen tulee osoittaa lisää valtion tukea. Helsinki voi ottaa vastaan lisää pakolaisia ja Suomen pakolaiskiintiötä on syytä nostaa. Helsingissä syrjinnän ehkäisemiseksi käyttöön otettua anonyymia rekrytointia on laajennettava valtion virastoihin ja yhtiöihin. Paperittomien asemaa on parannettava ja eduskunnan on korjattava lakeja niin, että helpotetaan perheiden jälleenyhdistämistä ja estetään paperittomien laajan joukon muodostuminen.

Suomen tulee olla rauhanpolitiikassa aktiivinen sotilaallisesti liittoutumaton maa, joka ei osallistu varustelukierteeseen eikä anna käyttää aluettaan muita maita vastaan suuntautuviin sotaharjoituksiin.

Puolueiden sanat ja teot

Helsinkiläisten päättäjien sanojen ja tekojen ristiriita on kova. Julkisissa palveluissa leikataan vähästäkin, mutta taisteluhävittäjiin ollaan valmiita käyttämään kymmeniä miljardeja.

Kokoomuslainen pormestari esiintyi hallituksen sote-esitystä vastaan, mutta ajaa Helsingin budjetissa sote-palvelujen heikentämistä. Oppositiopuolueet vastustavat eduskunnassa leikkauspolitiikkaa, mutta hyväksyvät sen Helsingin valtuustossa. Lähipalveluista puhutaan, mutta käytännössä vähennetään lähiterveysasemia ja lähikouluja. Palkkoja päiväkodeissa alas painanut kuntien palkkakartelli hellitti vasta kun lastentarhanopettajat protestoivat ja osoittivat mieltä.

SKP:n valtakunnallinen vaaliohjelma ja nämä teesit tuovat vaaleihin vaihtoehdon leikkauspolitiikalle, jota kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat hallituksessa olleessaan toteuttaneet. Haluamme nostaa päätöksenteosta syrjäytettyjen ihmisten äänen ja tarpeet politiikan keskiöön. Vaadimme siirtymistä rahan vallasta kansan valtaan.

SKP:n Helsingin kaupungin piirikomitea
27.3.2019