Työllisyyttä kohennettava

Pahenevaan työttömyyteen tulee vastata työllistämällä ihmisiä. On järkevämpää käyttää sakkomaksuihin kuluvat rahat työttömien työllistämiseen. Lisäksi Helsingillä on mahdollisuus parantaa työllisyystilannetta mm. lisäämällä työntekijöitä palveluihin.

Hallituksen kaavailut työttömyysturvan kiristyksistä ovat aivan väärää lääkettä nykyiseen taloustilanteeseen. Martti Hetemäen työryhmän esittämät kuukausittaiset omavastuupäivät eivät auta työllistymisessä. Ne ovat vain keino leikata työttömyysturvaa. Suurin este työttömän työllistymiselle on töiden puute, ei työttömyysturva. Taustalla on yritysten haluttomuus työllistää, ja ennen muuta maksaa elämiseen riittävää palkkaa. Tilannetta vaikeuttaa valtion valitsema poliittinen linja, jossa työpaikkojen luominen jätetään yksityisten yritysten asiaksi, sen sijaan että luotaisiin itse työpaikkoja.

Myös Helsingin pitää tehdä oma osansa. Sen sijaan, että kaupunki työllistäisi pitkäaikaistyöttömiä, se maksaa vuosittain sakkomaksua valtiolle. Nämä sakkomaksut ylittävät tänä vuonna jo 65 miljoonan euron tason.

Pahenevaan työttömyyteen tulee vastata työllistämällä ihmisiä. On järkevämpää käyttää sakkomaksuihin kuluvat rahat työttömien työllistämiseen. Lisäksi Helsingillä on mahdollisuus parantaa työllisyystilannetta mm. lisäämällä työntekijöitä palveluihin. Tulevan vuoden budjetissa on palvelut jälleen alibudjetoituina, ja samaan aikaan kaupungin on määrä tuottaa 145 miljoonaa voittoa.

Helsingissä myös asuminen ja liikkuminen tulevat kalliiksi, ja etenkin matalapalkka-alojen työntekijöiden on hankala tulla palkallaan toimeen. Tähänkin voi kaupunki vaikuttaa ehkäisemällä joukkoliikenteen lippujen hinnankorotuksia ja tuottamalla edullisia asuntoja kaikille

Suomen kommunistisen puolueen Helsingin kaupungin piirijärjestö

6.10.2016

Osinkomiljardeista rahaa työttömille ja kunnille!

Juha Sipilän johtaman hallituksen leikkauspolitiikka on ajamassa koko maan kasvaviin vaikeuksiin.

Budjettiriihessä sovitut sosiaaliturvan leikkaukset kohdistuvat kaikista pahimmin köyhiin ja pienituloisiin ihmisiin. Hallituksen toimet eivät hyödytä myöskään keskituloisia: Kilpailukykysopimus leikkaa työntekijöiden palkkoja astuessaan ensi vuonna voimaan. Jatka lukemista ”Osinkomiljardeista rahaa työttömille ja kunnille!”

Helsingin kuntapolitiikan opintokerho starttaa

Helsingissä käynnistyy kuntapolitiikan opintokerho, joka tarjoaa kuntavaaliehdokkaille ja muille kiinnostuneille tietoa Helsingin kunnallispolitiikasta ja mahdollisuuden ideoida yhdessä vaalikampanjaa. Kullakin kerralla kuullaan lyhyt alustus, käydään keskustelu ja työstetään jotain ideoita pienryhmissä. Opintokerho on avoin kaikille kiinnostuneille.

Opintokerho kokoontuu syys-tammikuussa kunkin kuukauden toisena maanantaina klo 18 – 20. Tilaisuudet pidetään SKP:n uuden toimiston kokoushuoneessa, Viljatie 4 B, Malmin aseman lähellä.

Vetäjänä toimii Kalle Hernberg, ja kustakin teemasta on asiantuntevia henkilöitä alustajina. Ilmoittautuneille lähetetään ennalta lukuvinkkejä.

Tämän opintokerhon lisäksi on tarkoitus järjestää tammikuussa koko päivän kuntavaaliseminaari ja syksyn aikana ”some-treffejä”, joilla voi opetella ja kehitellä toimintaa verkossa ja sosiaalisessa mediassa.

Ma 12.9. klo 18

Opintokerhon ohjelma ja tavoitteet.
Onko Helsingillä ja valtiolla varaa palveluihin? Miten käy lähipalvelujen sotessa? Alustava puheenvuoro Yrjö Hakanen. Työryhmissä ideoidaan vaihtoehtobudjettia.

Ma 10.10. klo 18

Miten Helsinki voi työllistää ja parantaa työllisyyttä? Alustava puheenvuoro Olli Salin. Ryhmätyö: miten teot työllisyyden hyväksi vaaliteemaksi?

Ma 14.11. klo 18

Koulutuksen eriarvoisuus ja tasa-arvo. Alustava puheenvuoro Irene Auer & Anna-Mili Tölkkö. Ryhmätöinä aloitteiden kehittely peruskoulun ja ammatillisen opetuksen parantamiseksi.

Ma 12.12. klo 18

Kaavoitus ja asuminen – asukkaiden vai gryndereiden ehdoilla? Alustava puheenvuoro Maija Hakanen & Eero Rasijärvi. Työryhmistä osa ideoi yleiskaavakamppailun jatkoa ja osa vaikuttamista asumisen hintaan.

Ma 9.1. klo 18

Osallistuva demokratia vaihtoehtona pienen piirin vallankäytölle. Alustava puheenvuoro Yrjö Hakanen. Ryhmätöinä kehitellään aloitteita lähidemokratiasta.
Opintokerhon yhteenvetoa ja arviointi.

Järjestävät: SKP:n Helsingin piirijärjestö ja DSL:n opintokeskus

Miten leikkaukset Helsingissä saadaan loppumaan?

SKP:n ja Helsinki-listojen avoin seminaari

Miten leikkaukset Helsingissä saadaan loppumaan?

sunnuntaina 21.8. klo 11-12.30, Wanha Posti, Kontulan ostari.

Helsinki on rikas kaupunki, joka leikkii rutiköyhää. Tule kuuntelemaan, mistä löytyvät rahat kaupunkilaisten palvelujen parantamiseen ja keskustelemaan, mitä voimme tehdä leikkausten ja alibudjetoinnin lopettamiseksi.

Alustavan puheenvuoron käyttää Kaupunginvaltuutettu Yrjö Hakanen.
Tilaisuuden avaa Irene Auer.

Seminaarin jälkeen on kahvitarjoilu, sekä SKP:n ja Helsinki-listojen ehdokastapaaminen kaikille kuntavaalityöstä tai ehdokkuudesta kiinnostuneille. Keskusteluun johdattelevat Heikki Ketoharju ja Olli Salin.

Tilaisuus on kaikille avoin ja sinne on vapaa pääsy.

Asukkaiden vai ison rahan Helsinki?

Helsingin kaupungin johtamiseen tarvitaan suunnanmuutos. Nykyinen politiikka heikentää palveluja, pahentaa työttömyyttä, nostaa asumismenoja, korottaa joukkoliikenteen lippujen hintoja, uhraa viher- ja virkistysalueita grynderien voitontavoittelulle sekä keskittää valtaa yhä pienempään piiriin. Helsingin pitää olla asukkaiden eikä ison rahan kaupunki.

Nyt ollaan tekemässä isoja ratkaisuja julkisten palvelujen ja kuntien tulevaisuudesta. Samalla kun Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus jatkaa leikkauspolitiikkaa, se esittää kuntien palvelujen yhtiöittämistä ja muun muassa Postin ja Valtion rautateiden toiminnan siirtämistä osittain yksityisille yhtiöille. Palvelujen parantamisen sijasta sote-uudistuksesta on tulossa yhtiöittämis- ja kilpailuttamiskoneisto, jolla sosiaalisista perusoikeuksista tehdään kauppatavaraa ja demokratia korvataan yhtiövallalla.

Pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien esitys, joka säilyttäisi sote-palvelujen järjestämisen ja tuottamisen kuntien tehtävänä, osoittaa että vaihtoehtoja hallituksen ajamalle yhtiöittämislinjalle löytyy. Helsingissä on myös rahaa parantaa palveluja, kun kaupungin ja sen liikelaitosten ylijäämät lasketaan sadoissa miljoonissa.

Peruspalvelut kuntoon

SKP:n Helsingin kaupungin piirijärjestö haluaa säilyttää sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut kuntien vastuulla ja pääsääntöisesti kuntien itse tuottamina lähipalveluina. Erityistason palvelut on sen sijaan paikallaan siirtää eräiden aluehallinnon tehtävien kanssa maakunnille, joiden johto valitaan vaaleilla.

SKP:n piiri vaatii Helsingin budjettilinjan muuttamista niin, että kaupungin ylijäämistä ohjataan lisää rahaa vanhuspalveluihin, terveysasemille, kouluihin, päiväkoteihin, kirjastoihin ja muihin peruspalveluihin. Kokonaisuutena kuntien ja maakuntien rahoitusta on vahvistettava kiristämällä suurten tulojen, pääomien ja suuryhtiöiden verotusta. Tällaisen muutoksen toteuttamiseen tarvitaan asukkaiden laajaa ja voimakasta painostusta. Joukkovoiman kaltaista kansalaisliikettä tarvitaan myös paikallisesti.

Työtä työttömille

Työttömyys koettelee kymmeniä tuhansia helsinkiläisiä ja heidän perheitään. Sipilän hallitus ja Helsingin kaupungin johto ovat jättäneet työttömät markkinoiden armoille. Hallitus tarjoaa kyllä yrityksille lisää tukia, mutta leikkaa työttömiltä vähästäkin ja ajaa työttömiä palkattomaan pakkotyöhön. Helsingin kaupungin johto on puolestaan valmis maksamaan jo yli 60 miljoonaa euroa vuodessa sakkomaksuja, työmarkkinatuen kuntaosuutta, sen sijaan, että työllistäisi työttömiä.

SKP:n Helsingin piiri vaatii valtiovaltaa ja kaupunkia perustamaan julkiselle sektorille lisää työpaikkoja, korottamaan työllisyysrahoja ja takaamaan työttömille kunnollinen perusturva. Helsingin pitää ottaa mallia Ruotsista ja Saksasta, joissa on useilla aloilla lyhennetty työaikaa ansiotasoa alentamatta ja nostettu matalia palkkoja.

Samalla SKP:n piiri tukee ay-liikkeessä esitettyjä vaatimuksia ns. kilpailukykysopimuksen torjumisesta, joka on tärkeää niin tulonjaon muuttamiseksi oikeudenmukaisemmaksi kuin työllisyyden kannalta.

Keskuspuiston ja viheralueiden puolesta

Helsingin yleiskaavaan ehdotetaan massiivista rakentamista useille tärkeille viher- ja virkistysalueille, kuten Keskuspuisto ja Vartiosaari. Tätä perustellaan harhaanjohtavasti asuntojen tarpeella. Tosiasiassa yleiskaavaehdotus perustuu mitoitukseen, jossa rakentamiseen kaavoitetaan maata kaksi kertaa enemmän kuin asukasmäärän rajukaan kasvu edellyttää. Viheralueita voidaan säästää myös ottamalla huomioon se, että toimitilojen tarve työntekijää kohti pienenee ja ns. älykkäät verkot vähentävät liikenteen tarvitsemaa maa-alaa.

SKP:n Helsingin piirin mielestä yleiskaavaehdotus pitää palauttaa uuteen valmisteluun tai ainakin korjata perusteellisesti niin, että Keskuspuistoon, Vartiosaareen ja muille viheralueille ei osoiteta lisää rakentamista. Lisäksi asuntorakentamisen painopiste on siirrettävä kovan rahan asunnoista kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon.

Asukasdemokratiaa

Helsingin uudella johtamisjärjestelmällä aiotaan keskittää päätösvaltaa entistä pienempään piiriin, jossa ratkaiseva rooli on kansliapäälliköllä, neljällä toimialajohtajalla ja pormestareista muodostuvalla muutaman poliitikon palkkaeliitillä. Suurin osa nykyisistä lautakunnista ja johtokunnista aiotaan lopettaa. Tätä vallan keskittämistä ovat oikeiston rinnalla tukeneet myös vihreät ja Vasemmistoliitto.

SKP:n piiri vastustaa esitettyä johtamisjärjestelmää ja vaatii lisäämään asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia, kehittämään osallistuvaan budjetointiin perustuvaa lähidemokratiaa ja vahvistamaan valtuuston asemaa päätöksenteossa.

Kohti kunta- ja maakuntavaaleja

SKP:n Helsingin piiri valmistautuu huhtikuussa 2017 pidettäviin kuntavaaleihin ja vuonna 2018 järjestettäviin maakuntavaaleihin kamppailemalla julkisten lähipalvelujen, työllisyyden ja lähidemokratian puolesta. Kutsumme tällaisesta yhteistyöstä kiinnostuneita muodostamaan vaaleihin laajan ehdokaslistan. Samalla esitämme myös muille vasemmistopuolueille ja vihreille yhteistyötä kokoomuksen ylivallan lopettamiseksi.

SKP:n Helsingin kaupungin piirijärjestö ry:n vuosikokous 23.4.2016

USA:n sotaharjoitukset Suomessa vaarallinen provokaatio

Suomeen saapuu toukokuussa sotaharjoitukseen Yhdysvalloista 6-8 hävittäjää sekä 70-100 sotilasta. Harjoitus toteutetaan Karjalan lennoston kanssa lähellä Venäjän rajaa, ja lisäksi harjoitus alkaa 9. toukokuuta – päivänä, jolloin Venäjällä ja muuallakin muistetaan toisen maailmansodan päättymistä.

Toukokuun 2.–13. päivinä järjestetään Niinisalossa myös Arrow 16 -sotaharjoitus, johon on tulossa 20 Stryker -miehistönkuljetusvaunua sekä sotilaita Yhdysvalloista. Kyse on Saber Strike -harjoituksista, jotka ovat perinteisesti olleet Yhdysvaltain Euroopan maavoimien johtamia harjoituksia Baltiassa. Nyt kyseinen harjoitus järjestetään ensimmäisen kerran Suomen maaperällä yhteistyössä Suomen maavoimien kanssa.

Näiden kahden harjoituksen lisäksi Yhdysvallat järjestää kesäkuun alussa Baltops-harjoituksen Itämeren alueella ja osa siitä toteutetaan ensimmäistä kertaa Suomen alueella. Harjoitukseen osallistuu 3 000 sotilasta, 35 merialusta ja 70 lentokonetta tai helikopteria Yhdysvalloista, Hollannista, Italiasta, Iso-Britanniasta, Saksasta, Ruotsista ja Suomesta. Siinä harjoitellaan muun muassa maihinnousua Hankoniemelle.

Kaikissa kolmessa harjoituksessa Suomessa vierailee ennätysmäärä Yhdysvaltain armeijan, laivaston ja ilmavoimien kalustoa. Kyseessä on Venäjän vastainen provokaatio samalla kun Suomea viedään liittoutumattomuuden tieltä entistä tiiviimmin osaksi USA:n ja Naton voimapolitiikkaa. Yhdysvaltojen sotaharjoitusten tuominen Suomen alueelle kertoo karua kieltä siitä, että Sipilän hallitus on hylännyt pyrkimyksen ylläpitää vakautta Itämeren ja Pohjolan alueella. Venäjän uhkalla pelottelulla pohjustetaan Suomen viemistä Naton jäseneksi.

Suomen alueella järjestettävillä NATO:n ja Yhdysvaltain johtamilla harjoituksilla on negatiivinen vaikutus Suomen turvallisuustilanteeseen ja vakauteen lähialueellamme. Suomen tulee palata sotilaallisen liittoutumattomuuden ja puolueettomuuden tielle. Pienelle maalle on vaarallista joutua suurvaltojen pelinappulaksi.

USA:n sotaharjoitukset ovat jatkoa NATO:n kanssa solmitulle isäntämaasopimukselle, joka on yksi naula lisää EU-komennon kaventaman Suomen itsenäisyyden arkkuun. Isäntämaasopimus tulee purkaa. Suomen aluetta ei saa antaa vieraan vallan sotavoimien käyttöön ja suurvaltojen vastakkainasettelun rajamaaksi. Peruspilareita, joihin Suomen turvallisuuden tulee nojata, ovat liittoutumattomuus, rauhanpolitiikka, itsenäiset Venäjä-suhteet, YK:n periaatteet sekä yhteinen turvallisuus, joka perustuu aseiden ja sotilasliittojen sijasta yhteistyöhön.

SKP:n Helsingin kaupungin piirijärjestö ry:n vuosikokous 23.4.2016

Taistelevan työväen vappu Helsingissä

Vappukulkue

klo 10-10.30 Järjestäytyminen Hakaniemen torilla ammattiyhdistysliikkeen ja poliittisen vasemmiston vappukulkueeseen.

HUOM! muuttunut lähtöpaikka.

Vappujuhla

Taistelevan Työväen vappujuhla Narinkkatorilla kulkueen jälkeen n. klo 11.45 alkaen.

Puheet: Heikki Ketoharju (SKP), Markku Nieminen (STP), Nozar Nazari (Iranin kommunistinen puolue)

Ritva Sorvali esittää tuttuja ja uudempia lauluja

Lisäksi esiintyy Iranin kommunistisen puolueen ohjelmaryhmä Mokrian

Juhlan juontaa Tiina Sandberg

Kunniakäynti haudoilla

Klo 9.00 kunniakäynti Stadionintien valtakunnallisella punaisten muistomerkillä. Puheen pitää SKP:n ja Helsinki-listojen kaupunginvaltuutettu Yrjö Hakanen.

Vappulounas

Vappulounas Pakilan työväentalolla klo 14

Puheen pitää SKP:n ja Helsinki-listojen Olli Salin

ohjelma: Elmeri Vehkala & Valtteri Bruun laulaa + laulattaa työväenlauluja.

Lisätietoja: https://www.facebook.com/events/988159227905569/

Asukasdemokratian puolesta, ei pienen piirin vallalle

Helsingin kaupungin johtaminen aiotaan keskittää entistä pienempään piiriin. Kaupunginvaltuuston enemmistön hyväksymän linjauksen mukaan valmistellaan pormestari- ja toimialamalli, jossa valta keskittyy suurelta osin viidelle virkamiehelle ja viidelle poliitikolle. SKP:n Helsingin kaupungin piirikomitea ei hyväksy vallan keskittämistä, vaan vaatii uutta valmistelua, jolla laajennetaan asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia.

Toimialamallilla aiotaan yli 30 viraston ja laitoksen johto keskittää neljälle toimialajohtajalle ja lautakunnalle. Suurin osa nykyisistä 25 lautakunnasta ja johtokunnasta aiotaan lopettaa.

Uudessa johtamisjärjestelmässä valmistelu- ja esittelyvalta keskitetään kansliapäällikölle ja neljälle toimialajohtajalle. Erityisen iso valta tulee kansliapäällikölle, joka vastaisi kaikkien kaupunginhallitukseen tulevien asioiden esittelystä ja olisi toimialajohtajien esimies.

Uutta johtamisjärjestelmää on julkisuudessa esitelty lähinnä pormestarimallina. Tosiasiassa paljon suurempi muutos on yli 30 viraston ja laitoksen yhdistäminen neljäksi toimialaksi ja valmistelu- ja esittelyvallan keskittäminen viidelle virkamiehelle.

SKP:n Helsingin piirikomitea pitää käsittämättömänä, että vihreät ja myös Vasemmistoliitto ovat valmiita lopettamaan suurimman osan lautakunnista ja keskittämään valtaa virkamiehille. Pormestarimalli olisi voitu toteuttaa ilman kokoomuksen ajamaa toimialamallia, joka kaventaa rajusti demokratiaa. Piirikomitea pitää epädemokraattisena myös valtuuston jakamista kahden kerroksen väkeen, kun pormestareiksi valittaville muutamille valtuutetuille aletaan maksaa kovaa palkkaa.

Onko pormestaripeli vihreille tärkeämpää kuin kunnallinen demokratia, jonka perustana pitäisi olla asukkaiden itsehallinto ja lähidemokratia? Oliko Vasemmistoliitolle lupaus kaupunginhallituksen ryhmien ”täysipainoisista toimintaedellytyksistä” tärkeämpää kuin asukkaiden ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet sekä valtuuston ja asiantuntijalautakuntien rooli?

SKP:n piirikomitea vetoaa valtuustoryhmiin, että kaupungin johtamisen ja organisaation uudistamisessa selvitetään vielä vaihtoehtoisia malleja, kuullaan asukkaita ja työntekijöitä sekä otetaan valmisteluun mukaan kaikki valtuustoryhmät. Erityisesti on panostettava lähidemokratian ja osallistuvan budjetoinnin kehittämiseen.

SKP:n Helsingin kaupungin piirijärjestö

Ei pakkoheikennyksille

Työmarkkinajärjestöt neuvottelevat edelleen työmarkkinasopimuksesta, joka saattaisi estää hallituksen kaavailemien pakkolakien voimaantulon. Pakkolait mm. pidentäisivät työaikaa ja alentaisivat palkkoja. Tällä hetkellä molemmissa vaihtoehdoissa näyttäisi olevan tarjolla selviä heikennyksiä työntekijäpuolelle. Pakkolakien – tai vaihtoehtoisesti työmarkkinasopimuksen – tavoitteena olisi alentaa yksikkötyökustannuksia viisi prosenttiyksikköä. Tämä tavoite aiotaan kuitenkin kaataa työntekijöiden maksettavaksi, eli käytännössä työntekijäpuoli maksaisi omistajien kasvavat voitot.

Tällä hetkellä Elinkeinoelämän keskusliitto EK sekä SAK, STTK ja Akava neuvottelevat työmarkkinasopimuksesta. Julkisuudessa liikkuvien tietojen mukaan ay-liikkeen keskusjärjestöjen johto on valmis sopimaan nollakorotuksista palkkoihin eli alentamaan palkansaajien reaalituloja, pitkät lomat lyhenisivät, työnantajan työttömyysvakuutusmaksun ja työeläkemaksun maksuosuuksia siirtyisi palkansaajien maksettavaksi, irtisanomissuojaan ja työttömyysturvaan tulisi heikennyksiä, lomarahaan tulisi määräaikainen tuntuva leikkaus, viiden ensimmäisen sairauslomapäivän palkkaa leikattaisiin sekä helatorstai, mahdollisesti myös loppiainen, muutettaisiin tavalliseksi työpäiväksi. Myös ns. paikallista sopimista halutaan huomattavasti lisätä, kunhan se tapahtuu ”ensisijassa” työehtosopimusten kautta. Ay-liikkeen johto pitää sopimusta näillä huonoillakin ehdoilla parempana kuin pakkolakeja ja suurimpana tavoitteena estää työehtosopimuksia matalampien palkkojen maksamisen.

Todellisuudessa omistajien voitot sekä yritysten kasvavat tulostavoitteet siirretään entistäkin rajummin työntekijöiden maksettaviksi. On monia pienipalkkaisia aloja, joilla palkalla toimeentulo on nytkin vaikeaa etenkin alueilla, joissa asumisen hinta on korkea. Alentamalla sairausajan palkkaa syyllistetään työntekijää sairastumisestaan. Lomien lyhentäminen ja pyhäpäivien muuttaminen työpäiviksi vaikuttavat työssä jaksamiseen jo valmiiksi jatkuvasti kiristyvässä työelämässä.

Ay-liikkeen johto ei ole saanut työntekijöiltä ja ammattiliittojen jäseniltä mandaattia neuvotella rajuista heikennyksistä työntekijöille. Sipilän porvarihallitus ja työnantajien EK yrittävät nyt vääntää työntekijäpuolen keskusjärjestöjä heikennyksien taakse. Heikennyksiin ei tule suostua. Ay-liikkeen johdon tulee kuunnella työntekijöiden viestiä – pakkolait tai epäedullisin ehdoin varustettu työmarkkinasopimus tulee tarvittaessa kumota työntekijöiden ja ay-liikkeen joukkovoimalla. Yhtiöiden jakamat ennätysosingot osoittavat, että tulonjako on nyt vääristymässä yhä enemmän osakkeenomistajien hyväksi. Palkankorotukset ovat perusteluja sekä tulonjaon oikeudenmukaisuuden tavoitteiden että kansantalouden elvyttämisen kannalta.

SKP:n Helsingin kaupungin piirijärjestö 18.2.2016

Toimikaamme rauhan puolesta

Punaisten hautamuistomerkillä Haagassa 31.1.2016. Puhe: Maija Hakanen

Hyvät toverit,

Olemme vuonna 1918 teloitettujen punaisten joukkohaudan muistomerkillä Haagassa.

Muistomerkin opastetaulussa on seuraava teksti: ”Punaisten hauta. Tässä yhteishaudassa on haudattuna 28 punakaartilaista ja siviilihenkilöä, jotka kuolivat 12.4.1918 Huopalahden kunnan Pikku-Huopalahden kylässä saksalaisten toimeenpanemassa teloituksessa.”

Kerrotaan, että saksalaiset joukot lähestyessään Helsinkiä 12.4. löysivät kellarista taisteluiden jälkeen Pitäjänmäeltä ja Laaksolahdesta vetäytyneitä punaisia sekä heidän kanssaan kellariin suojaan menneitä Helsingfors Torvströfabrik AB:n työntekijöitä sekä paikkakuntalaisia, yhteensä 150 henkeä. He nostivat valkoisen lipun antautumisensa merkiksi. Joku punakaartilaisista kuitenkin ampui kaksi saksalaista, jonka jälkeen saksalaiset komensivat kaikki miespuoliset kellarissa olleet tielle riviin, ottivat umpimähkään rivistä joka kolmannen ja kuljettivat nämä 40-45 miestä läheiselle turvesuolle, nykyisen Vihdintien liikenneympyrän ja Riistavuoren puoliväliin, ja teloittivat heidät. Seuraavana päivänä paikkakuntalaiset hakivat ruumiskasasta omaisensa. Jäljelle jääneet 28 vieraspaikkakuntalaista haudattiin tähän, silloin syrjäiseen hautapaikkaan.

Viime vuonna ilmestyneessä erinomaisessa ”Helsinki ensimmäisessä maailmasodassa. Sotasurmat 1917-1918” -julkaisussa kerrotaan toisenlainen, todennäköisempi tarina: Saksalaisten tultua 11.4. iltapäivällä suojelukuntalaiset olivat alkaneet kokoontua ja heidät oli asetettu saksalaisten käyttöön. Wardin kauppapuutarhan varastoon oli koottu jo yöllä vankeja saksalaisten ja suomalaisten toimesta. Näitä saksalaiset olivat suomalaisten tulkkien välityksellä kuulustelleet 12.4. ja punaisiksi todetut viety teloitettavaksi, loput pyynnöstä luovutettu suojeluskuntalaisille. Saksalaiset jättivät teloitetut suolle, josta haagalaiset veivät omaisensa pois, loput haudattiin joukkohautaan tälle paikalle. Joukkohautaan laitettuja ei tutkittu eikä tunnistettu, mutta em. julkaisun mukaan kyseessä oli teloitettavien tietoinen ja paikkakunnan olojen tuntemukseen perustuva valinta. Jälkikäteen saksalaisten syyllisyys oli sovelias selitys.

Tällainen toimintatapa oli hyvin yleinen valkoisten valtaamilla paikkakunnilla. Vain teloitettujen määrä suhteutettuna Huopalahden kokoon on hämmästyttävän suuri.

Hyvät toverit,

On tärkeää, että käymme täällä muistomerkillä ja muistamme Suomen työväen vallankumousta 1918 ja siinä henkensä antaneita. Menemättä tässä sen tarkemmin vallankumouksen syntymiseen johtaneisiin yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin tekijöihin, haluan em. kirjasta tuoda vielä esille yhden näkökulman eli naisten näkökulman.

”Nyt saisimme mekin olla mukana taistelussa vapauden ja ihmisoikeuden puolesta”, kertoo eräs naiskaartilainen. Kysymys naisten autonomiasta oli tuon ajan polttava aihe. Mielikuva asetta kantavasta naisesta oli porvaristolle uhkaava, mutta työväenliikkeessä se nähtiin osana emansipaatiota, jossa naisten vapautuminen ja työväestön vapautuminen nivoutuivat yhteiseksi vapautumisliikkeeksi.

Punakaartin naiset toimivat huoltotöissä, keittiöissä, sairaanhoitajina, viestintätehtävissä ja aseellisissa kaarteissa. He olivat nuoria naimattomia maatalojen ja kartanoitten piikoja, tehtaissa työskenteleviä, kotiapulaisia, työttömiä.

Asekaarteissa oli lähes kaksi tuhatta naista, noin 3 % kaartien vahvuudesta, noin puolet heistä arvioidaan osallistuneen taisteluihin. Kymmenesosa naiskaartilaisista kohtasi väkivaltaisen kuoleman. Naisia, muitakin kuin asekaartilaisia, teloitettiin 364, taisteluissa kaatuneita lasketaan olleen alle 30. Vankileireillä oli 4300 naista.

”Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa – Sotasurmat 1917-1918” on tärkeä kirja ja avaa tapahtumia lähes 100 vuotta sitten hienolla tavalla. Samalla kun kunnioitamme silloin vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneitä, tunnistamme tänä päivänä militarismin ja sodan lietsojat ja ne yhteiskunnalliset olosuhteet ja eturistiriidat, jotka johtavat sotiin.

Toimikaamme rauhan puolesta ja sen puolesta, ettei sen enempää naisten kuin miestenkään tarvitse tarttua aseisiin.