Eduskuntavaalit
vaikuttavat Helsingin kehitykseen ja monet Helsinkiä koskevat ratkaisut ovat
myös valtakunnallisia vaalikysymyksiä. Me helsinkiläiset kommunistit haluamme
näillä teeseillä nostaa esille vaihtoehdon oikeistolaiselle politiikalle, joka
ei vastaa sen enempää helsinkiläisten enemmistön kuin koko maan kehityksen
tarpeita. Samalla kutsumme tekemään muutosta ja vaikuttamaan myös vaalien
välillä.
Köyhyys ja veronkierto elävät
rinnan
Köyhyyden lisääntyminen
näkyy Helsingissä. Esimerkiksi Myllypuron leipäjonossa on viime vuonna noin
265 000 käyntiä, kun niitä oli vuotta aiemmin 160 000. Erityisesti
Helsingissä on kasvanut lapsiperheiden köyhyys ja nuorten asunnottomuus.
Toisaalta
Helsinki on erityinen pääomien keskittymä. Monien suurten yhtiöiden pääkonttorit
sijaitsevat Helsingissä ja täällä on myös paljon pääomatulojen saajia, jotka
nauttivat erilaisista verotuksen porsaanrei’istä.
Kiristämällä
suurten yhtiöiden ja pääomatulojen verotusta löytyy rahaa köyhyyden torjumiseen
ja perusturvan nostamiseen vaiheittain 1 200 euroon kuukaudessa.
Ei rahastamiselle ja
yksityistämiselle sote-palveluissa
Vaalien
alla on julkisuuteen noussut erityisesti vanhuspalvelujen surkea tila. Myös
Helsinki on alimitoittanut törkeästi sosiaali- ja terveyspalveluja, vaikka kaupunki
tekee jatkuvasti satoja miljoonia ylijäämää. Hyvätuloisilla on paremmat
mahdollisuudet saada hoitoa ja hoivaa, kun kaupunki laiminlyö omien palvelujen
kehittämistä ja laajentaa palveluseteleiden käyttöä.
Nyt kun
Sipilän ja Orpon hallituksen sote-markkinamalli on kaatunut, on otettava uusi
suunta. On lisättävä julkisten palvelujen rahoitusta ja henkilöstöä,
laajennettava maksuttomuutta ja turvattava peruspalvelut lähipalveluina,
pääsääntöisesti kuntien omaa toimintaa. Stadissakin on ikäohjelmaan osoitettava
riittävät resurssit ja sitovat hoitajamitoitukset. Erikoistason palvelut voidaan
koota demokraattisesti valittavan maakuntatason hallinnon alaisuuteen.
Työllisyys ja työaika
Työttömyys
on Helsingissä muuta pääkaupunkiseutua ja maan keskimääräistä tasoa suurempi. Tällä
näkyy selvästi se, että hallituksen kehuma työllisyyden kehitys on lähinnä
erilaisia pätkätöitä, osa-aikaisuuksia ja jopa palkatonta ”aktivoimista”.
Etenkin
nuorten, maahanmuuttajien ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi tarvitaan
lisää julkisia työpaikkoja. Kaupunki voi luoda niitä palvelujen lisäksi
kehittämällä kunnallista liiketoimintaa, esimerkiksi rakennusyrityksen.
Lyhentämällä työaikaa ansiotasoa alentamatta ja ottamalla käyttöön 6+6 -tunnin
työaikamalli voidaan parantaa työllisyyttä, palveluja ja myös työssä
jaksamista.
Koulutus- ja kulttuurikaupunki
Koulutus ja kulttuuri ovat Helsingin suuri voimavara. Ne jakautuvat kuitenkin eriarvoisesti. Koulut ja jopa päiväkodit eriytyvät lasten sosiaalisen taustan ja asuinalueiden mukaan. Koulunkäyntiavustajia on Helsingissäkin vähennetty.
Koulutusleikkaukset on peruttava. Varhaiskasvatuksen ja koulujen ryhmäkokoja on pienennettävä. Opettajien ja lastentarhanopettajien ohella on lisättävä koulupsykologeja, kuraattoreita, koulunkäyntiavustajia ja muita työntekijöitä. Päiväkoti, peruskoulu, kirjasto ja liikuntapaikka tulee olla maksutonta lähipalvelua. Valtion rahoitusta yliopistoille ja ammatillisille korkeakouluille on lisättävä. Helsingin tulee olla aktiivinen saamenkielisen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen järjestämisessä.
Asumisen hinta alas!
Helsinkiin
tarvitaan lisää kohtuuhintaisia asuntoja, etenkin valtion lainoittamia
edullisia vuokra-asuntoja. Kokemus osoittaa, että asumisen hintaa ei saada alas
kuitenkaan vain rakentamalla lisää.
Etenkin
Helsingin kaltaisessa kasvukeskuksessa tarvitaan välttämättä vuokrasääntelyä ja
kattoa ylikorkeille vuokrille. On osoitettava ara-tuotantoon tontteja myös
pienille ja keskisuurille yleishyödyllisille rakennuttajille. Me helsinkiläiset
kommunistit vastustamme nykyistä metropolipolitiikkaa, jolla ihmiset, työpaikat
ja palvelut pyritään keskittämään Suomessa vain muutamaan kaupunkikeskukseen. Valtion
ja maakunnan ei pidä tukea Helsingin johdon pyrkimyksiä rakentaa viheralueille,
joiden tarve sekä virkistyksessä että hiilinieluina kasvaa. Metsien ja
luonnonsuojelua tulee laajentaa etenkin eteläisessä Suomessa.
Ilmastopuheista tekoihin!
Helsingillä
on suurena kaupunkina tärkeä vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Helsinki
voi nopeuttaa siirtymistä energiatuotannossa kivihiilestä uusiutuvaan energiaan
ja panostaa myös kaupungin oman energiayhtiön toiminnassa entistä enemmän
aurinkoenergiaan, tuulivoimaan, biokaasuun ja energian säästöä edistäviin
ratkaisuihin.
Pääkaupunkiseudun
joukkoliikenteessä pitää hylätä raideliikenteen kilpailuttaminen ja kehittää
raideliikennettä valtion ja kuntien omana toimintana. Helsinkiin ei tarvita
yksityisautoilua edistävää keskustatunnelia eikä kohtuuttoman kallista
Pisararataa. Tällaisten miljardihankkeiden sijasta on otettava suunta kohti
maksutonta joukkoliikennettä.
Stop rasismille ja militarismille
Helsingissä
on maahanmuuttajia enemmän kuin muualla Suomessa, mutta suhteellisesti vähemmän
kuin useimpien muiden maiden suurissa kaupungeissa. Helsingissä voidaan ja
pitää torjua alueiden eriytymistä, ehkäistä rasismia ja edistää kansainvälistä
solidaarisuutta.
Maahanmuuttajien
kieliopetukseen ja muuhun kotouttamiseen tulee osoittaa lisää valtion tukea.
Helsinki voi ottaa vastaan lisää pakolaisia ja Suomen pakolaiskiintiötä on
syytä nostaa. Helsingissä syrjinnän ehkäisemiseksi käyttöön otettua anonyymia
rekrytointia on laajennettava valtion virastoihin ja yhtiöihin. Paperittomien
asemaa on parannettava ja eduskunnan on korjattava lakeja niin, että
helpotetaan perheiden jälleenyhdistämistä ja estetään paperittomien laajan
joukon muodostuminen.
Suomen
tulee olla rauhanpolitiikassa aktiivinen sotilaallisesti liittoutumaton maa,
joka ei osallistu varustelukierteeseen eikä anna käyttää aluettaan muita maita
vastaan suuntautuviin sotaharjoituksiin.
Puolueiden sanat ja teot
Helsinkiläisten
päättäjien sanojen ja tekojen ristiriita on kova. Julkisissa palveluissa
leikataan vähästäkin, mutta taisteluhävittäjiin ollaan valmiita käyttämään
kymmeniä miljardeja.
Kokoomuslainen
pormestari esiintyi hallituksen sote-esitystä vastaan, mutta ajaa Helsingin
budjetissa sote-palvelujen heikentämistä. Oppositiopuolueet vastustavat
eduskunnassa leikkauspolitiikkaa, mutta hyväksyvät sen Helsingin valtuustossa. Lähipalveluista
puhutaan, mutta käytännössä vähennetään lähiterveysasemia ja lähikouluja. Palkkoja
päiväkodeissa alas painanut kuntien palkkakartelli hellitti vasta kun
lastentarhanopettajat protestoivat ja osoittivat mieltä.
SKP:n
valtakunnallinen vaaliohjelma ja nämä teesit tuovat vaaleihin vaihtoehdon
leikkauspolitiikalle, jota kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat hallituksessa
olleessaan toteuttaneet. Haluamme nostaa päätöksenteosta syrjäytettyjen
ihmisten äänen ja tarpeet politiikan keskiöön. Vaadimme siirtymistä rahan
vallasta kansan valtaan.
SKP:n Helsingin kaupungin piirikomitea
27.3.2019