Petteri Orpon hallitus on saanut heti ensimmäisinä viikkoinaan vastaansa lukuisia mielenosoituksia. Eikä syyttä, kuten perussuomalaisten ministereiden rasistiset kirjoitukset ja julkisiin palveluihin, sosiaaliturvaan, kehitysyhteistyöhön ja ympäristönsuojeluun kohdistuvat menoleikkaukset osoittavat.
Tässä Toivo Koiviston kuvia Nollatoleranssi-mielenosoituksesta 19.7. ja köyhien ja kipeiden makuupaikka-mielenosoituksesta 22. heinäkuuta. Rasisminvastaisessa kulkueessa tuli eduskuntatalolle arviolta 8 000 mielenosoittajaa ja makuupaikka-performanssiin satoja osallistujia.
Uutiset kertovat toinen toistaan seuraavista ongelmista Helsingin kaupungin palveluissa. Hoitojonot ovat laittomat pitkiä, monet vanhukset on jätetty koteihin suorastaan heitteille, jopa lapset joutuvat odottamaan kuukausia mielenterveyspalveluihin, HSL-hintojen korotukset ovat pudottaneet joukkoliikenteen lippujen myynnin, HEKAn asuntojen vuokriin on tulossa rajut korotukset, kaupungin tehtäviin on vaikea saada työntekijöitä eikä palkanmaksu toimi kunnolla vieläkään.
Samaan aikaan kaupunginvaltuustolle esitetään viime vuodelta 364 miljoonaa euroa ylijäämäinen tilinpäätös, kaupunkikonsernin ylijäämä yhteensä 430 miljoonaa ja rahaa makaa pankkitileillä 1,8 miljardia.
430 miljoonan ylijäämistä ohjattava rahaa peruspalveluihin
SKP:n Helsingin piirikomitea vaatii kaupunginvaltuustoa ohjaamaan ylijäämistä heti rahaa kaupungin palveluihin, vuokrien nousun hillitsemiseen, HSL:n lippujen hintojen alentamiseen sekä työntekijöiden palkkojen ja työolojen parantamiseen.
Kokoomuksen johdolla jo vuosia jatkunut palvelujen resurssien tietoinen alimitoittaminen tulee kalliiksi niin asukkaille kuin kaupungille. Tätä kuvaavat tiedot, joiden mukaan kaupunki joutuu maksamaan ostopalveluista yksityisille lääkärifirmoille yli puolet enemmän kuin itse suoraan palkatessaan. Kun hoitoon ei pääse ajoissa ja sitä vaikeutetaan lopettamalla lähiterveysasemia, sairaudet pahenevat ja hoito tulee kalliimmaksi.
Erityisesti vihreiden, SDP:n, Vasemmistoliiton ja Perussuomalaisten valtuutetuilta on syytä kysyä, ovatko he kokoomuksen tavoin yksityisen hoito- ja hoivabisneksen asialla vai tehdäänkö erityisesti sote-palvelujen määrärahoihin tasokorotus? Kaupungin satojen miljoonien ylijäämiä koskevien ratkaisujen ohella tätä mitataan nyt sillä, siunaavatko valtuutetut sote-toimialan johdon ajamat lähiterveysasemien lopettamiset.
Kokoomuksen ja Perussuomalaisten voitto eduskuntavaaleissa on tuomassa Suomeen oikeistolaisimman hallituksen sitten 1930-luvun alun lapuanliikkeen aikojen. Nyt tarvitaan voimien kokoamista hallitusneuvotteluissa valmisteltujen leikkauslistojen pysäyttämiseksi. Ay- ja kansalaisliikkeiden joukkotoiminnalla on tässä ratkaiseva osuus.
Palvelujen ja sosiaaliturvan leikkaamiselle ei perusteita
Oikeisto ajaa julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan leikkaamista harhaanjohtavilla perusteilla. Suurin osa valtiovarainministeriön laskelmissa esitetystä ns. sopeuttamistarpeesta tulee kokonaisveroasteen alentamisesta, joka vähentää valtion ja kuntien tuloja noin 4,5 miljardilla. Julkisen talouden alijäämää kasvattavat myös valtavasti paisuneet asevarustelun menot.
Lisäksi monet esitetyistä menoleikkauksista ovat sellaisia, että ne eivät tuo säästöä vaan etenkin pidemmällä aikavälillä lisää kustannuksia. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus on jo valmiiksi alimitoitettu ja sen leikkaaminen lisää kalliimmaksi tulevien erikoistason ja pitkäaikaisen hoidon ja hoivan tarvetta. Alibudjetointi heikentää myös työoloja. Työttömyysturvan, eläkkeiden ja asumistuen leikkaukset puolestaan lisäisivät köyhyyttä ja toimeentulotuen menoja.
Leikataan rikkailta ja asemenoista
Suomen julkisen talouden alijäämä ja velka on useimpia muita EU-maita pienempää. Leikkauslistojen sijaan julkisen talouden vahvistamiseksi tarvitaan valtion aktiivisia toimia julkisten palvelujen työpaikkojen lisäämiseksi ja työntekijöiden palkkauksen parantamiseksi. Pidemmällä aikavälillä julkista taloutta vahvistaisivat myös valtionyhtiöiden investoinnit talouden ekologiseen rakennemuutokseen.
SKP:n Helsingin kaupungin piirijärjestö vastustaa leikkaamista julkisista palveluista, sosiaaliturvasta, ympäristönsuojelusta ja kehitysyhteistyöstä. Varaa on sen sijaan leikata suuryhtiöiden jättivoitoista ja tukiaisista, suurituloisilta ja asemenoista. Helsingissä palveluihin voidaan ohjata lisää rahaa myös kaupungin jatkuvasti keräämistä satojen miljoonien ylijäämistä.
Muutoksen voimia kokoamaan
Oikeistohallituksen luokkaluonnetta kuvaa se, että se aikoo leikata julkisia palveluja ja kiristää pienituloisiin raskaimmin kohdistuvia välillisiä veroja samaan aikaan kun rikkaille annetaan lisää verohelpotuksia. Kyse on myös rasistisesta maahanmuuttopolitiikasta, jossa kaikilla ei ole yhdenvertaisia ihmisoikeuksia. Kokoomuksen johdolla ollaan muodostamassa hallitusta, joka voimistaa militarismia, vie Suomen mukaan Naton ydinaseharjoituksiin ja on valmis antamaan Suomesta alueita Yhdysvaltojen tukikohdille ja asevarastoille.
SKP:n Helsingin piiri korostaa, että oikeistopolitiikan pysäyttämiseksi tarvitaan laajaa joukkotoimintaa ja radikaaleja vaatimuksia uudistuksista, joilla vastataan julkisten palvelujen rahoituksen, toimeentuloturvan, eriarvoisuuden, ympäristökriisien ja sodan uhkien vakaviin ongelmiin. Tätä muutosvoimaa voidaan koota muun muassa Suomen sosiaalifoorumissa syksyn alussa Helsingissä.
SKP:n Helsingin kaupungin piirijärjestön vuosikokous 13.5.2023
Meidän työläisten tulee jälleen löytää toisemme, osoittaa toisillemme solidaarisuutta ja toimia yhdessä, sanoi Katja Wallin puhuessaan vappuna Malmin hautausmaalla vuoden 1918 punaisten muistomerkillä.
tänäänkin kokoonnuimme vappumarssilla tunnuksen Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen taakse. Työväenliikkeellä on pitkät perinteet, mutta meidän tehtävämme ei ole olla mikään perinneyhdistys. Meillä on monia hienoja muutaman sanan iskulauseita, mutta niitä ei tule alistaa pelkiksi fraaseiksi. Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen, on kehoitus vuodelta 1848. Se päättää Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kirjoittaman kommunistisen puolueen manifestin.
Mutta meille tämän päivän kommunisteille tuo kehoitus ei ole mikään muistutus pıtkästä historiastamme. Se on meidän tämän päivän toimintataktiikkamme kiteytettynä viiteen sanaan. Niitä viittä sanaa kannattaa hetken aikaa ajatella, koska siinä sanotaan juuri sitä, mitä tarkoitetaan. Tunnuksemme ei ole Kaikkien Euroopan maiden valkoihoiset cis-heteromiehet, liittykää yhteen. Tunnuksemme ei myöskään ole kaikki suomalaiset, liittykää yhteen.
Kun me puhumme työläisistä, emme tarkoita ketä hyvänsä, suursijoittajia tai Nato-kenraaleja. Tarkoitamme ihmisiä, jotka eivät ole minkään eliitin osa, vaan elääkseen joutuvat etsimään palkkatyötä ja tekemään palkkatyötä. Kun me puhumme kaikkien maiden työläisistä, me tarkoitamme todella kaikkien maailman maiden työläisiä, ja kaikenlaisia työläisiä. Emme tarkoita vain yhtä sukupuolta emmekä vain yhdellä lailla koulutettuja ihmisiä. Emme jonkin tietyn maan tai maanosan työläisiä, emmekä tietyn värisiä ihmisiä. Ja kun me puhumme siitä, että työläisten tulee liittyä yhteen, me todella tarkoitamme sitä. Ei ole kyse vain jostain sanojen tasolla tapahtuvasta yhteenliittymästä, vaan käytännön yhteistyöstä.
Tavoitteemme on yhdistää kaikkien maiden työtätekevät ihmiset, koska katsomme, että se on uskottava ja toimiva keino saavuttaa ihmisten enemmistön etua hyödyttävät poliittiset tavoitteet.
Helpommin sanottu kuin tehty. Jokainen joskus asiaa yrittänyt tietää, että jo paikallisestikin ihmisten yhdistäminen on valtavan työn takana. Tämä esittämämme vaatimus tarkoittaa valtavaa määrää työtä meille kaikille. Sanoessamme vaatimuksen ääneen tulemme myös osaltamme sitoutuneeksi sen saavuttamiseen. Omalta vaatimattomalta osin.
Suomen jäsenyys imperialistisessa sotilasliitto Natossa on räikeässä ristiriidassa tämän periaatteen kanssa. Sanotaan kylillä mitä hyvänsä muuta, on jokaisen vasemmistolaisen ihmisen perustehtävä vastustaa sotaa ja imperialismia. Ukrainan sodassa ei ole kyse suurten aatteiden yhteentörmäyksestä, vaikka meilläkin julkisuudessa välillä kuulee sellaista väitettävän. Mieleen tulee 1930-luvun oikeistolainen ilmapiiri, jolloin ajateltiin Suomea lännen viimeisenä etuvartiona Venäjää vastaan. Tosiasiassa niin täällä meillä kuin Venäjälläkin on vallassa porvaristo.
Niin kutsuttu länsi, siis Eurooppa ja Pohjois-Amerikka, ovat aiheuttaneet lukemattomat määrät ongelmia eri puolilla maailmaa. Hallitusten syrjäyttämisiä, sotia ja levottomuuksia, sekä myös suoranaisia sotarikoksia. Tänäkään päivänä emme tiedä, mitä Afganistanin miehitykseen osallistuneet suomalaissotilaat todellisuudessa tekivät. Ovatko nämä laittomat hyökkäykset ja sotarikokset jollain lailla parempia ja oikeutetumpia? Eivät ole.
Sodassa tavallinen työläinen häviää lähes varmasti. On vaikea keksiä tilannetta, jossa sota, tai etenkään sen jatkaminen, hyödyttäisi. Sodan jatkaminen tarkoittaa myös sotarikosten jatkumista. Näin on myös Ukrainassa. Eikä sota aiheuta vain kuolemaa, vaan paljon muutakin kärsimystä. Seitsemän miljoonaa ihmistä, noin 24 prosenttia kansasta – siis joka neljäs –, elää nyt Ukrainassa köyhyysrajan alapuolella. Tulitauko taisteluihin on edellytys siihen, että voidaan ryhtyä edes keskustelemaan rauhasta, ja etsimään keinoja saada siitä hyväksyttävä kaikille osapuolille.
Suomen Nato-jäsenyydelle ei ole esitetty mitään varaumia. On olemassa mahdollisuus, että Suomeen sijoitetaan Naton tai Yhdysvaltojen sotajoukkoja, aseistusta tai jopa ydinaseita. Tämä voi tapahtua joko suoraan Nato-tukikohdan perustamalla, tai vaihtoehtoisesti Suomen ja Yhdysvaltojen nyt neuvotteleman sotilaallista yhteistyötä koskevan sopimuksen kautta.
On suomalaisen työväenliikkeen ja rauhanliikkeen tehtävä torjua tällainen kehitys. Suomen ei tule olla osa suurvaltojen keskinäisiä kiistoja, vaan suuntautua rauhan rakentamiseen ja konflkitien ratkaisemiseen.
Talven mittaan hinnat nousivat todella kovaa vauhtia, mutta kaikki eivät hintojen noususta kärsineet. Helsingin energia teki huomattavat liikevoitot myymällä kallista sähköenergiaa. Pelkästään tämän vuoden tammikuun ja maaliskuun välissä liikevoitto oli 22 miljoonaa viime vuoden vastaavaa jaksoa korkeampi. Samoin suuret kauppaketjut ja monet muutkin yritykset tekivät tuntuvaa tulosta.
Olisi tarvittu ripeitä toimia hintojen nousun ehkäisemiseksi, mutta hallitus oli haluton tekemään niitä. Pintatasolta katsellen syitä voi etsiä monia, mutta ehkä kuitenkin syvempi syy oli ideologinen. Ei haluttu puuttua yksityisten yritysten oikeuteen tehdä liikevoittoa.
Nyt käytyjen vaalien pohjalta ollaan kasaamassa oikeistolaisinta hallitusta vuosikymmeniin. Kun edellisellä hallituskaudella nousivat hinnat, tuleva hallitus sitoutuu tuntuviin julkisen talouden leikkauksiin. Se voi hyvinkin tarkoittaa, että sosiaalietuuksista leikataan, tai yhtä hyvin palkkatöissä olevien työläisten asemaa heikennetään. Tämä yhtälö tarkoitttaa käytännössä työväenluokan aseman heikkenemistä ja kurjistumista ennestään.
On ryhdyttävä kokoamaan laajapohjaista toimintaa oikeistopolitiikkaa vastaan. Tarvitaan poliittisten vaihtoehtojen hahmottelemista, ja syvälle menevää kritiikkiä koko nykyistä poliittista asetelmaa sekä viime kädessä kapitalistista tuotantotapaa kohtaan.
Lisäksi tarvitaan rohkeita yhteistyöaloitteita. Nyt meidän tulisi tuntea muitakin kuin toisemme. Se on avainasia, mikäli halutaan lyödä porvareille kampoihin.
Julkisia palveluita on niistetty niin pitkään, työntekijöiden työoloja heikennetty niin kauan ja ylipäätään koko sitä koneistoa, jota on ollut tapana kutsua hyvinvointivaltioksi, on huononnettu niin monelta puolelta, että on syytä puhua hyvinvointipalveluiden kriisistä.
Voi kysyä, ovatko sinne tänne tehdyt leikkaukset ja heikennykset muuttaneet koko hyvinvointijärjestelmän luonnetta. Vähintäänkin ihmisten kokemus hyvinvointisysteemistä on tänä päivänä hyvin toisenlainen kuin joskus aiemmin. Ei voida puhua luotettavista peruspalveluista tai turvaverkosta, koska aukkoja on niin paljon, ja lakisääteisesti turvatut asiat jäävät toisinaan toteutumatta.
Meidän vasemmistolaisten ja työväenliikkeen tehtävä on puolustaa rapautuvia peruspalveluita. Meidän kannaltamme on haaste ja ongelma, että järjestelmä on rapautunut niin pahoin. Olisi yhtäältä aikaan vaadittava olemassaolevien rakenteiden säilyttämistä, mutta samalla löydettävä sellainen tapa puhua järjestelmän kehittämisestä, joka ei kuulosta nykyisen ongelmallisen järjestelmän säilyttämiseltä.
On saatava ääneen sanotuksi, että ihmisten nykyinen arkikokemus julkisista palveluista ei ole hyväksyttävä, vaan että tarvitaan oleellisesti erilaiset, paremmat palvelut. Miten tällaisen vaatimuksen voi esittää kuulostamatta järjestelmää romuttamaan tulleelta konsultilta?
Hyvinvointipalveluiden kehittäminen ja parantaminen tulisi kytkeä osaksi laajempaa ja kauaskantoisempaa yhteiskunnallista muutosta. Meille laadukkaat julkiset palvelut eivät ole vain kapitalismin moottoriöljyä vaan sosialistisen yhteiskunnan oleellinen osa.
Oma ehdotukseni on, että kytkemme yhteen julkiset palvelut ja ekologisen elämäntavan. Nykyinen imperialistisiin sotiin, jatkuvaan kulutuskulttuuriin, työelämän oravanpyörässä juoksemiseen, globaalin etelän riistoon, heikompien syrjintään ja kolonialismiin perustuva järjestelmä ei tuota pysyvää onnea. Parempi maailma on mahdollinen, ja se on sosialistinen maailma.
Viimeisen vuosikymmenen kokemukset osoittavat, että oikeiston esittämälle kurjistuspolitiikalle ei vaihtoehdoksi riitä pelkästään pienet viilaukset tai asteen verran inhimillisempi kapitalismi. Sillä reseptillä ei kaapata ihmisten poliittista mielikuvitusta omalle puolelle. Vain koko systeemin kyseenalaistaminen on tarpeeksi. Tavoitteeksi on asetettava uuden vuosituhannen sosialismi. Myös vallitsevaa poliittista tilannetta on arvosteltava sosialismin näköalan tarjoamalla perinpohjaisuudella. Tämä ei tarkoita vallankumouksen ja sosialismin toistelemista papukaijan tavoin, vaan rohkeutta esittää nykyisen porvarillisen hegemonian ylittäviä poliittisia vaatimuksia.
Tänä päivänä ei tarvitse olla kommunisti ymmärtääkseen, että kapitalismi ei toimi. Mutta on kommunistien tehtävä aloittaa siitä vakavastiotettava keskustelu. Meidän vaatimuksemme on tänäkin vappuna, ja etenkin juuri tänä vappuna: kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen.
SKP:n keskuskomitean jäsen Heikki Ketoharju puhumassa Pakilan työväentalon vappujuhlassa 2023.
SKP:n pääsihteeri Tiina Sandberg puhui Helsingissä Punakaartilaisten valtakunnallisella muistomerkillä siitä, miten taistelut vaihtuvat ja saavat uusia muotoja, mutta taisteluista työväenluokka ei pääse mihinkään. Muutosvoimana se ei voi antaa periksi vaan tarttuu toimeen yhä uudelleen.
Tiina Sandbergin puhe on katsottavissa videotellenteena tästä linkistä.
SKP:n vappu alkoi kunniakäynneillä vuoden 1918 Suomen työväenvallankumouksessa ja kansalaissodassa kaatuneiden haudoilla. Pohjois-Haagan muistomerkillä puhui Hilkka Lappela. Hän päätti puheenvuoronsa sodanvastaiseen runoon, jonka moni tuntee paremmin lauluna ”Buchenwaldin hälytys!”
Helsinki on ajautunut kriisistä toiseen: uuden palkanmaksujärjestelmän katastrofaalinen epäonnistuminen, budjettiesityksen lainvastainen salaaminen, matalapalkkaisia syrjivä palkkaohjelma, varhaiskasvatuksen kriisi, hoitotakuulain rikkominen…
Vuosia jatkunut määrärahojen alimitoittaminen on johtanut koko palvelujärjestelmän kriisiin, jonka ytimessä on henkilöstön riittämättömyys. Jo vuoden jatkunut palkanmaksukaaos, epäoikeudenmukainen palkkaohjelma ja esitykset sote-palvelujen sadan miljoonan leikkauksista osoittavat, että kaupungin johdossa ei vieläkään ymmärretä ongelmien vakavuutta. Vai ajetaanko julkisia palveluja tahallaan kriisiin, joka ruokkii yksityistä bisnestä?
Ylijäämistä lisää rahaa palveluihin ja palkkaohjelmaan
Helsinki teki viime vuonna ylijäämää 364 miljoonaa euroa. SKP:n Helsingin piirikomitea vaatii kaupunginvaltuustoa ohjaamaan ylijäämistä lisää rahaa peruspalvelujen rahoituksen ja palkkaohjelman tason tuntuvaan korotukseen.
Kun henkilöstökulut ovat yli 1,5 miljardia, ei nykyinen 14 miljoonan palkkaohjelma riitä, jos todella halutaan parantaa pienipalkkaisten asemaa ja henkilöstön saatavuutta.
Pormestarimallista osallistuvaan demokratiaan
Helsingin johtamisessa ovat toteutuneet kaikki ne ongelmat, joista SKP ja Helsinki-listat varoittivat vastustaessa pormestarimalliin siirtymistä. Tilannetta on pahentanut pormestarin Juhana Vartiaisen (kok) esittämä budjettiehdotuksen salaaminen siihen asti, kunnes se on kaupunginhallituksessa sovittu. Tämä kaupunginhallituksen kaikkien poliittisten ryhmien sopiman salaaminen on nyt todettu hallinto-oikeudessa lainvastaiseksi.
SKP:n piirikomitean mielestä on syytä hylätä pormestarimalli, joka on keskittänyt valtaa pormestarille, johtaville virkahenkilöille ja kaupunginhallituksen sisäpiiriin. Pormestarin ja toimialajohtajien valtaa on vähennettävä. On ryhdyttävä kehittämään osallistuvaa budjetointia, jolla turvataan budjetin valmistelussa julkisuus ja asukkaiden vaikutusmahdollisuudet.
Työväenliikkeen perinteinen kansainvälinen mielenosoituspäivä vappu saa tällä kertaa ajankohtaista merkitystä vaalien jälkeisten hallitusratkaisujen ja leikkauslistojen valmistelusta. Työväen vappuun kuuluvat myös sodan ja militarismin vastaiset tunnukset sekä solidaarisuus muun muassa Palestiinan ja kurdien kamppailuille.
Työväenliikkeen yhteinen vappumarssi kokoontuu Hakaniemen torilla maanantaina 1.5. klo 11. Marssi päättyy aiemmasta poiketen Kansalaistorille, jossa juhla alkaa noin klo 12.15.
SKP:n järjestöt järjestävät ennen marssia vappuaamuna kunniakäynnit punaisten muistomerkeillä: * Haagassa, kokoontuminen Ohjaajantie 28 luona klo 9 ja muistomerkillä lausuu runon Hilkka Lappela, * Malmin hautausmaalla punaisten hautamuistomerkillä klo 9, jossa puhuu piirin varapuheenjohtaja Katja Wallin, ja * valtakunnallisella muistomerkillä Stadionintiellä klo 10, puhuu pääsihteeri Tiina Sandberg.
Marssin jälkeen Pakilan työväentalon vappulounas ja -juhla klo 13.30–16. Valtteri ja Seppo Bruun laulavat ja laulattavat työväenlauluja. Puhuu keskuskomitean jäsen Heikki Ketoharju. Juontaa Outi Mononen. Runsas ja herkullinen lounas buffetpöydästä vain 25 euroa (opiskelijat, työttömät ja alle 12 v. lapset 15 euroa). Kannattaa varata pöytä ennalta: maija.hakanen@kolumbus.fi
Vappuaattona 30.4. klo 16 on Solidaarisuutta aina -konsertti Kulttuuritalolla. Lippuja voi ostaa: Lippu.fi
Helsingissä saa tällä hetkellä noin 62 000 kotitaloutta toimeentulotukea. Pääkaupunkiseudulla on muuta maata korkeammat asuinkustannukset ja usein juuri siksi tukea tarvitaan useammin.
Kun inflaatio on laukannut ennätyksellistä vauhtia, ovat jopa työssäkäyvät nyt tiukoilla. Erilaisten laskelmien mukaan keskituloisiltakin on ostovoimasta hävinnyt 200–600 euroa. Ei ole mitään syytä epäillä, että inflaatio olisi kohdellut pienituloisia sen hellemmällä kädellä.
Tämä ostovoiman väheneminen tulee toimeentulotuella olevilla sen päälle, että suomalainen sosiaaliturva on jälleen kerran todettu Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitean antamissa moitteissa liian alhaiseksi. Suomen perusturva ei täytä Euroopan sosiaalisen peruskirjan vaatimuksia riittävästä toimeentulosta.
Jokainen, joka on joskus joutunut perusturvan varaan tietää, että alhaisen tason lisäksi sen ongelmana on tukien hakeminen. Byrokratia ei anna armoa, vaikka ihmisen voimavarat olisivat lopussa. Ja miksipä eivät olisi, kun syy tulojen vähäisyyteen on usein joko fyysisen tai henkisen suorituskyvyn romahtamisessa.
Suomessa on kuitenkin enemmän rahaa kuin koskaan ennen. Tänäkin keväänä pörssiyhtiöt iloitsevat kovista tuloksistaan ja jakavat ennätysosinkoja osakkeenomistajille. Pääomatulojen saajien verovapaudet lämmittävät sijoittajia, mutta meille muille ne tulevat kalliiksi. Ne maksavat palkansaajat tuloveroissaan ja Kelan asiakkaat, joiden tuista menee yleensä 20–25 prosenttia veroa.
Perusturva 1 200 euroon
Tämä epäreilu rikkaiden suosiminen on pakko lopettaa. Meillä ei ole varaa näin epäreiluun järjestelmään.
Pääomatulot on laitettava reilusti verolle ja kohdennettava näin kerätyt varat julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan. Suomen kommunistisen puolueen tavoitetaso välttämättömän turvan tarjoavaan tukeen on 1200 euroa kuussa. Tämän päälle tulisi edelleen tarvittaessa myös asumistukea.
Kun tulorekisterin käyttöönotto on helpottanut erilaisten tulojen seurantaa, tulisi tätä tarkkuutta hyödyntää byrokratian torjunnassa. Yhä useampaa tukea tulisi voida hakea ilman sen tarkempia selvityksiä niin, että sen määrä tarkennettaisiin tulorekisterin tietojen avulla. Tämä helpottaisi byrokratiaa ja vähentäisi takaisinperintöjä. Se olisi kaikkien etu.
