Kiky-talkoista on päästävä eroon myös kunnissa ja naisvaltaisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi tarvitaan reilut euromääräiset palkankorotukset. Näin voi kiteyttää kunta-alan ja vastaavien yksityisten palvelujen työntekijöiden vaatimukset työehtosopimuksiin.
Eespäin-lehti kyseli evästyksiä työehtoneuvotteluihin viideltä opetuksen, sosiaalipalvelujen, terveydenhuollon ja ympäristöpalvelujen työntekijältä. Päivi Hedman on terveydenhoitaja, Outi Mononen erityisopettaja, Arja Putkonen lähihoitaja, Emmi Tuomi psykologi ja Katja Wallin tuotantoassistentti. Eikä ole vain sattuma, että he ovat naisia: kuntien työntekijöistä 80 prosenttia on naisia.
”Kutsumus ei elätä”
Sote-alalla ollaan palkkakupassa, se on selvä, sanoo Päivi
Hedman. Hän työskentelee terveydenhoitajana maahanmuuttajien parissa.
– Verojen, vuokran ja muiden pakollisten menojen jälkeen ei
elämiseen paljon jää. Erilaiset palkan lisät ovat merkittävässä asemassa, mutta
niiden saamiseksi on tehtävä pitkiä päiviä iltaisin, öisin ja pyhinä, kun muut
ovat vapaalla. Alalla on paljon yksinhuoltajia ja voi miettiä, mitä se näissä
perheissä merkitsee.
”Kutsumus” ammattiin ei elätä. Työstä pitää saada
asianmukainen korvaus ja työn kohtuutonta kuormitusta on vähennettävä.
– Sote-ala tarvitsee oman työehtosopimuksen. Sen pohjalta
alalle omaleimaisia kysymyksiä pystyttäisiin paremmin ratkomaan, katsoo Päivi
Hedman.
Hän muistuttaa, että me jokainen tarvitsemme jossain
vaiheissa elämäämme sote-palveluja.
– On yleinen etu, että alalla työskentelee riittävästi
motivoituneita ammattilaisia, jolloin palvelut toimivat ja niitä kehitetään.
”Törkeän pieni palkka”
Lähihoitajan peruspalkka on kehno, monilla vain 1 750 –
2 000 euroa kuukaudessa. Se jää kauas suomalaisten keskipalkasta, joka on lähes
3 400 euroa.
– Työmäärään ja työn vaativuuteen nähden palkka on törkeän
pieni, sanoo Arja Putkonen, joka toimii lähihoitajana mielenterveyskuntoutujien
tehostetussa palveluasumisessa.
Kaupunki maksaa vähemmän kuin jotkut säätiöt, vaikka rahaa
Helsingillä riittää. Jossain voidaan samanarvoisesta
työstäkin maksaa eri palkkoja.
Hoitajamitoituksista kysyttäessä Arja Putkonen korostaa,
että kyse ei ole vain vanhustyöstä ja ns. laitoshoidosta.
– Muuallekin, kuten mielenterveystyöhön, päihdehuoltoon,
lastensuojeluun ja kotihoitoon tarvitaan lisää resursseja. Kun hoitajat
keskittyvät omaan työhönsä, tarvitaan myös lisää laitoshoitaja, siivoojia,
keittäjiä, sosiaaliohjaajia jne.
”Kiky-tunnit pois”
Emmi Tuomen mielestä kiky-talkootuntien poistaminen pitää
olla itsestään selvä lähtökohta kaikkien alojen tes-ratkaisuissa. Työaikaan
liittyy muutakin:
– Työnantaja pyrkii liittämään kunta-alan psykologit
pidempään ns. yleistyöaikaan. Psykologiliiton tavoitteena onkin estää työajan
lisääntyminen ja toisaalta saada työntekijöille valinnanmahdollisuuksia
esimerkiksi ruokailuaikojen käytössä.
Työajan lyhentäminen ja työn ja perhe-elämän yhdistämistä
helpottavat joustot, olisivat olennaisia sekä psykologeille että kaikille
muillekin työntekijöille.
”Naistyön vähäinen arvostus”
Näinkö vähäinen on arvostus lasten kanssa työskenteleviä ja
naistyötä kohtaan, kysyy erityisopettaja Outi Mononen. Opettajat ja
lastentarhanopettajat ovat korkeakoulutettuja ja huolehtivat lasten kasvusta,
mutta se ei näy palkkauksessa.
– Miten opettajien ja lastentarhanopettajien lomarahojen
leikkaamista ja palkattomia kiky-tunteja voi perustella maamme kilpailukyvyn
parantamisella?
Opettajia kuormittavat niin kasvavat lapsiryhmät ja
haasteelliset oppilaat, alati uusiutuvat opetussuunnitelmat, oppilashuollon
resurssien vähyys, tietotekniikka ja vähäinen tuki opettajille kuin vanhempien odotukset.
”Näkyy kaikkien arjessa”
Myös tuotantoassistentti ja ammattiliitto JHL:n aktiivi Katja
Wallin toivoo, että työtä ja sen tekijää arvostettaisiin enemmän, ”vaikkei
sillä arvostuksella laskuja maksetakaan”. Se motivoi, jos tietää, että omalla
työllä on merkitystä.
– Joillain aloilla palkkaus ei ole millään lailla
kilpailukykyinen yksityisten yritysten kanssa. Eikä enää voi luottaa siihenkään,
että kunnalla saa olla eläkeikään asti.
Kovat asumiskustannukset korostavat Helsingissä tarvetta
palkkojen nostamiseen. Työn arvostus pitäisi näkyä myös siinä, että jatkuviin
sisäilmaongelmiin, kiusaamiseen ja epätasa-arvoiseen kohteluun puututaan
tiukemmin.
– Kunnissa tehdään työtä, joka näkyy meidän kaikkien arjessa, Katja Wallin muistuttaa.
(Artikkeli on julkaistu SKP:n Helsingin piirin Eespäin-lehdessä 1/2020)