Työväen vappu Helsingissä

Työväenliikkeen perinteinen kansainvälinen mielenosoituspäivä vappu saa tällä kertaa ajankohtaista merkitystä vaalien jälkeisten hallitusratkaisujen ja leikkauslistojen valmistelusta. Työväen vappuun kuuluvat myös sodan ja militarismin vastaiset tunnukset sekä solidaarisuus muun muassa Palestiinan ja kurdien kamppailuille.

Työväenliikkeen yhteinen vappumarssi kokoontuu Hakaniemen torilla maanantaina 1.5. klo 11. Marssi päättyy aiemmasta poiketen Kansalaistorille, jossa juhla alkaa noin klo 12.15.

SKP:n järjestöt järjestävät ennen marssia vappuaamuna kunniakäynnit punaisten muistomerkeillä:
* Haagassa, kokoontuminen Ohjaajantie 28 luona klo 9 ja muistomerkillä lausuu runon Hilkka Lappela,
* Malmin hautausmaalla punaisten hautamuistomerkillä klo 9, jossa puhuu piirin varapuheenjohtaja Katja Wallin, ja
* valtakunnallisella muistomerkillä Stadionintiellä klo 10, puhuu pääsihteeri Tiina Sandberg.

Marssin jälkeen Pakilan työväentalon vappulounas ja -juhla klo 13.30–16. Valtteri ja Seppo Bruun laulavat ja laulattavat työväenlauluja. Puhuu keskuskomitean jäsen Heikki Ketoharju. Juontaa Outi Mononen.
Runsas ja herkullinen lounas buffetpöydästä vain 25 euroa (opiskelijat, työttömät ja alle 12 v. lapset 15 euroa). Kannattaa varata pöytä ennalta: maija.hakanen@kolumbus.fi

Vappuaattona 30.4. klo 16 on Solidaarisuutta aina -konsertti Kulttuuritalolla. Lippuja voi ostaa: Lippu.fi

Tule tapaamaan ehdokkaita vaaliteltalle

SKP:n ja sitoutumattomien listan vaaliteltta on torstaina Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla ja sitten Narinkkatorilla Kampissa perjantaina ja lauantaina .

Tule tapaamaan ehdokkaita Tallinnanaukiolle torstaina klo 10-18, paikalla päivän aikana mm. Matilda Mickwitz, Maija Hakanen ja Tiina Sandberg.
Narinkkatorilla perjantaina ja lauantaina ovat tavattavissa eri kellonaikoina mm. Maija Hakanen, Emilia Heikkinen, Arvo Lehtomäki, Matilda Mickwitz ja Tiina Sandberg, jotka ovat ehdolla eduskuntaan Helsingistä.

Lisäksi Narinkkatorilla voi tavata uusmaalaisia ehdokkaita, kuten Matti Chistensen, Heikki Ekman, Jari Karttunen, Marko Korvela, Ossi Kähmi ja Jiri Mäntysalo.

Toimeentulo uhattuna

Helsingissä saa tällä hetkellä noin 62 000 kotitaloutta toimeentulotukea. Pääkaupunkiseudulla on muuta maata korkeammat asuinkustannukset ja usein juuri siksi tukea tarvitaan useammin.

Kun inflaatio on laukannut ennätyksellistä vauhtia, ovat jopa työssäkäyvät nyt tiukoilla. Erilaisten laskelmien mukaan keskituloisiltakin on ostovoimasta hävinnyt 200–600 euroa. Ei ole mitään syytä epäillä, että inflaatio olisi kohdellut pienituloisia sen hellemmällä kädellä.

Tämä ostovoiman väheneminen tulee toimeentulotuella olevilla sen päälle, että suomalainen sosiaaliturva on jälleen kerran todettu Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitean antamissa moitteissa liian alhaiseksi. Suomen perusturva ei täytä Euroopan sosiaalisen peruskirjan vaatimuksia riittävästä toimeentulosta.

Jokainen, joka on joskus joutunut perusturvan varaan tietää, että alhaisen tason lisäksi sen ongelmana on tukien hakeminen. Byrokratia ei anna armoa, vaikka ihmisen voimavarat olisivat lopussa. Ja miksipä eivät olisi, kun syy tulojen vähäisyyteen on usein joko fyysisen tai henkisen suorituskyvyn romahtamisessa.

Suomessa on kuitenkin enemmän rahaa kuin koskaan ennen. Tänäkin keväänä pörssiyhtiöt iloitsevat kovista tuloksistaan ja jakavat ennätysosinkoja osakkeenomistajille. Pääomatulojen saajien verovapaudet lämmittävät sijoittajia, mutta meille muille ne tulevat kalliiksi. Ne maksavat palkansaajat tuloveroissaan ja Kelan asiakkaat, joiden tuista menee yleensä 20–25 prosenttia veroa.

Perusturva 1 200 euroon

Tämä epäreilu rikkaiden suosiminen on pakko lopettaa. Meillä ei ole varaa näin epäreiluun järjestelmään.

Pääomatulot on laitettava reilusti verolle ja kohdennettava näin kerätyt varat julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan. Suomen kommunistisen puolueen tavoitetaso välttämättömän turvan tarjoavaan tukeen on 1200 euroa kuussa. Tämän päälle tulisi edelleen tarvittaessa myös asumistukea.

Kun tulorekisterin käyttöönotto on helpottanut erilaisten tulojen seurantaa, tulisi tätä tarkkuutta hyödyntää byrokratian torjunnassa. Yhä useampaa tukea tulisi voida hakea ilman sen tarkempia selvityksiä niin, että sen määrä tarkennettaisiin tulorekisterin tietojen avulla. Tämä helpottaisi byrokratiaa ja vähentäisi takaisinperintöjä. Se olisi kaikkien etu.

Tiina Sandberg
SKP:n pääsihteeri

(Artikkelin kuva: Toivo Koivisto)

Näpit irti eläkkeistä!

Elinkeinoelämän keskusliitto, Kuntatyönantaja ja ammatilliset keskusjärjestöt valmistelevat vaalien jälkeiselle hallitukselle esitystä ”eläkeuudistuksesta” (HS 25.2.). Ne perustelevat sitä tarpeella turvata eläkejärjestelmän maksukyky.

Aiemmilla ”uudistuksilla” on siirretty eläkkeelle pääsyä myöhemmäksi. Nyt etenkin työnantajapuoli haluaa mahdollistaa eläkerahastojen varojen sijoittamisen riskipitoisemmin ja leikata eläkkeitä.

Nykyinen ns. taitettu indeksi ei riitä EK:lle. Se haluaa jarrua, joka hillitsisi vuotuisia indeksikorotuksia vielä enemmän, vaikka elinkustannukset nousevat. Samansuuntaisia vaatimuksia on esittänyt Kokoomus vaaliohjelmassaan.

Eläkeläistoiminnassa mukana oleva Arto Aijala torjuu aikeet leikata eläkkeiden indeksikorotuksia ja käyttää eläkerahastoihin säästettyjä varoja riskisijoituksiin. Etenkin pieniin eläkkeisiin tarvitaan päinvastoin tasokorotus, sanoo eduskuntavaaleihin SKP:n listalla sitoutumattomana osallistuva Aijala.

SKP:n ja sitoutumattomien listan Punaisessa vaalijulistuksessa esitetään, että pienimmät eläkkeet ja muu toimeentulon perusturva nostetaan seuraavan eduskuntakauden aikana 1 200 euroon kuukaudessa.

Ilmasto- ja rauhantekoja

Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa ihmiset ovat muuttamassa koko maapallon ilmakehää. Suuri muutos on meneillään yhden sukupolven elinaikana. Elinympäristön muutos näkyy joka puolella maapalloa. Syynä on kestämätön kehitys ja luonnonvarojen riisto, josta hyödyn korjaavat planeetan uumenet vallannet öljy-yhtiöt kumppaneineen.

Tositoimia tarvitaan

Kesällä 2022 Suomen eduskunta hyväksyi ilmastolain, jossa on hyviä tavoitteita. Kasvihuonekaasujen päästöjen pitäisi vuoteen 2030 mennessä vähentyä 60 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Viimeistään vuonna 2035 päästöjen ja poistumien olisi oltava yhtä suuria. Tositoimia tarvitaan, jotta Suomi täyttäisi kansainväliset sitoumuksensa ilmastomuutoksen torjunnassa.

Ilmastotavoitteisiin päästään, kun energiantuotanto siirtyy hiilen ja öljyn poltosta uusiutuvaan energiaan, liikenteen ja maatalouden päästöt kutistuvat ja Suomen metsät vahvistuvat. Syksyllä osoittautui, että metsät ovatkin muuttuneet hiilen nielusta lähteeksi, koska puita hakataan enemmän kuin niitä kasvaa.

Lajikato liittyy ilmastonmuutokseen. Kutistuva ja köyhtyvä luonnonympäristö, talvisin sulava lumi ja jää ahdistavat Suomen alkuperäisiä eläimiä, kasveja, hyönteisiä. EU:n jäsenmaat ovat sitoutuneet luontokadon pysäyttämiseen ja kehityksen kääntämiseen vuoteen 2030 mennessä. Suomessa valtiolta odotetaan tositoimia: lisää suojelualueita ja elinympäristöjen parannusohjelmia. Maan suurimpana metsänomistajana valtion pitää samantien rajoittaa hakkuita omilla maillaan. Kaikki jäljellä olevat kaupunkimetsät pitää suojella rakentamiselta.

Ympäristö ja rauha

Sota ja varustautuminen pahentavat ilmaston ja ympäristön kriisiä. Ukrainassa hyökkääjän ohjukset tuhoavat voimalaitoksia, tehtaita ja asuintaloja. Hiiltä ja öljyä kuluu toisaalla eloonjäämiseen ja toisaalla sotakoneisiin. Ilmastomuutoksen torjuntaan tarvitaan kansainvälistä vuoropuhelua ja yhteistyötä, joka on nyt sotien keskellä katkennut. Suomessa ympäristöyhteistyö naapurimaiden kanssa on ehdoton välttämättömyys, ja siihen tarvitaan rauhaa.

Suomi ei tarvitse asevarustelua eikä raja-aitoja, ei sotilasliittoja eikä ydinaseita. Tarvitaan rauhanaloitteita ja rauhantyötä Euroopassa ja maailmalla. Suomi ja Ukraina, Ruotsi ja Itävalta olisivat Euroopan kartalla hyvä alku ydinaseettomien ja liittoutumattomien maiden vyöhykkeelle. Liittoutumattomana Suomi voi tässäkin maailmantilanteessa jatkaa rauhanrakentajana. Parasta tukea Venäjän hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Ukrainalle on tuki rauhanponnisteluille.

LAURA RONTU
Meteorologian dosentti
Eduskuntavaaliehdokas

Småbarnspedagogiken behöver mera resurser

Min farmor Margaretha Mickwitz var med och skapade subjektiv rätt till barnvård inom Förening 9. Föreningen strävade efter jämlikhet och jämställdhet på 60- och 70-talet. Till exempel år 1967 definierade barndagvårdskommissionen kommunernas uppgift att ordna dagvård som vård för de barn “vars mödrar måste förvärvsarbeta på grund av att de är ensamförsörjare eller på grund av fädernas låga inkomst”. Heldagsvården för barn betraktades således som ett socialt problem. 

Förening 9 betonade behovet av att utveckla barndagvårdens kvalitet, att minska antalet barn i grupperna, och att personalen skulle få en bättre utbildning. De föreslog också att man skulle stifta en lag om dagvård för barn, och att finansieringen av dagvården skulle vara lagstadgad.

Nedskärningar och kris

Nu, ett halvt sekel senare är vi i en djup kris när det gäller småbarnspedagogik. När jag själv praktiserade på ett daghem för några år sedan insåg jag hur allvarligt problemet är. Det fanns inte tillräckligt med vårdare för att se till barnens behov. Alla vårdare var inte heller kompetenta, de var överbelastade och betedde sig illa mot barnen. 

Tidigare har systemet fungerat tack vare bland annat min farmor, men nu har systemet gått igenom så många nedskärningar att det är på bristningsgränsen. Föräldrar ska kunna sätta sina barn på daghem utan att vara rädda för att barnen ska traumatiseras. För jämställdhetens skull ska kvinnor inte tvingas stanna hemma med sina barn för att de inte har råd med privat dagvård eller är rädda för kommunala daghem.

För framtid

Genom att öka beskattningen för storföretag och höginkomsttagare kan vi garantera att den framtida generationen får den fostran och vård de behöver. Lärare inom småbarnspedagogik och barnskötare behöver få högre lön och bättre arbetsvillkor, som motsvarar det stora ansvar de har varje dag. 

För min farmor var social jämlikhet och jämställdhet viktigt. Hon jobbade hårt för att skapa det system som vi idag håller på att rasera. När ska vi inse vikten av vad vi håller på att förstöra?

Matilda Mickwitz
Studerande, kandidat till riksdagen

(Foto Toivo Koivisto)

Tuki veturinkuljettajille – missä valtion omistajaohjaus?

Veturinkuljettajille kuuluu riittävä vapaa-aika. Se on tärkeää sekä työntekijöiden hyvinvoinnille että junaliikenteen turvallisuudelle. 

Veturinkuljettajien lakko ei johdu siitä, että työntekijät vaatisivat muita isompia palkankorotuksia. Kiista koskee erityisesti työaikajärjestelyjä. Veturinkuljettajat tekisivät yhtä monta tuntia töitä kuin tähänkin asti, mutta vaativat kaksi tuntia nykyistä pidemmän yhtäjaksoisen viikkolevon. Tämän pienen pidennyksen jälkeenkin viikkolepo olisi selvästi lyhyempi kuin yleensä työntekijöillä.

Rautatiealan työehtosopimuksista neuvottelee työntekijöitä edustavan RAU:n kanssa Palvelualojen työnantajat Palta. Käytännössä kyse on valtion rautatieyhtiön sopimuksesta, mutta ministerit ovat hiljaa.

SKP:n Helsingin piirikomitea ilmaisee tukensa veturinkuljettajien lakkotaistelulle kohtuullisempien työaikojen puolesta. Samalla piirikomitea vaatii hallituksen omistajaohjausta kantamaan vastuunsa siitä, että veturinkuljettajien työoloja parannetaan.

Suomen kommunistisen puolueen Helsingin piirikomitea
21.3.2023

(Artikkelin kuva: vr.fi)

Suomeen ei saa tuoda USA:n ja Naton tukikohtia

Tasavallan presidentti ja hallitus ovat viemässä Suomea Naton lisäksi ns. puolustussopimukseen Yhdysvaltojen kanssa. Kumpikin ratkaisu merkitsee vaarallista muutosta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Presidentti Sauli Niinistön mukaan Suomi ei ole käynyt ”kovin merkittävää kauppaa” Turkin kanssa Nato-jäsenyyden ratifioimisesta. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jussi Saramo puolestaan väittää, että Suomi ei ole luopunut mistään periaatteistaan kokoomuksen pitkään ajaman Nato-jäsenyyden takia.

Tosiasiassa Nato-jäsenyyden hakeminen on jo johtanut siihen, että Suomi on ryhtynyt Naton linjan mukaisesti vastustamaan YK:n ydinasekieltosopimusta. Hallitus ja eduskunta eivät ole rajanneet pois Suomen osallistumista Natossa myös ydinasetyöryhmään.

Muutosta ja kaupankäyntiä ihmisoikeuksilla kuvaa sekin, että aiemmin aseiden vientiä sotaa käyviin maihin vastustanut Sanna Marinin hallitus on antanut luvan myydä aseita Turkkiin, joka sotii kurdeja vastaan ja pommittaa Irakin ja Syyrian pohjoisia alueita.

Ympäristö vaatii rauhaa

Kaiken lisäksi Suomen ja Yhdysvaltojen hallitukset neuvottelevat ns. puolustussopimuksesta, jolla aiotaan luovuttaa Suomesta alueita Yhdysvaltojen sotilastukikohdille ja raskaan aseistuksen varastoille. Sopimus olisi samantyyppinen kuin Norjan syksyllä tekemä sopimus. jolla USA sai Pohjois-Norjasta neljä aluetta tukikohdille, joita eivät koske Norjan lait eivätkä kiellot ydinaseista.

Suomen kommunistisen puolueen Helsingin piirikomitea pitää käsittämättömänä sitä, että jopa Vasemmistoliiton edustajat ovat mukana siunaamassa tällaista politiikkaa. Yhdysvaltojen asevarastot ja tukikohdat tekisivät Suomen itärajasta Naton ja Yhdysvaltojen etulinjan ja vaarallisten jännitteiden uhkaaman alueen.

Piirikomitea vastustaa Natoa ja vaatii Suomen poliittista johto lopettamaan neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa ns. puolustussopimuksesta. Sotilaallisen vastakkainasettelun kärjistämisen sijasta tarvitaan aloitteita yhteistyöstä muun muassa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, luontokadon pysäyttämiseksi ja arktisen alueen herkän luonnon suojelemiseksi.

SKP:n Helsingin piirikomitea
20.3.2023

(Artikkelin kuva puolustusvoimat)

Helsinki’s Red Election Manifesto

Parliamentary elections are taking place in a time of multiple crises, concerns and fears. Public services are in financial crisis, prices are rising, the dangers of war are growing and environmental destruction is looming. A fundamental change of direction is needed.

Instead of a new direction, the current parliamentary parties are actually competing over how much to cut public spending. They have replaced peace policy with a commitment to NATO and an accelerating arms build-up. Climate and environmental pledges have not been kept. Citizens have been sidelined as mere bill-payers, which has created a basis for the far right.

It is said that the capital is a trendsetter and a driver of development for the whole country. Helsinki could show a new direction, but here, too, the representatives of the parliamentary parties are carrying out policies that increase inequality and insecurity.

The list of candidates of the Communist Party of Finland (CPF) and of non-aligned candidates brings to the elections a commitment to a change of direction. The solution is not on the right but on the left!

Fixing public services

Health care, services for the elderly, education and other basic public services belong to everyone. By cutting their funding, the parliamentary parties have created more markets for private business while taxing the rich less.

The same parties have also undermined services in Helsinki, despite the city’s consistent surpluses of hundreds of millions of euros. Helsinki was given a special status in the reform of social welfare and health services, but the City Council has been unwilling to use it to channel more money into social welfare and health services. Even more than in the rest of the country, local health centers are being shut down.

The CPF and independent candidates want basic public services to be developed as local services that are also decided upon locally. We call for a level increase in the funding of public services in Helsinki and throughout the country. Funds must be directed towards people’s well-being and welfare, not for profits and armaments. The taxation of high incomes and of corporations must be increased.

A decent income for all

The rapid rise in the cost of living has contributed to increased income insecurity and poverty. Basic security and wages have fallen in real terms.

Helsinki shows how the profit motive and stock market speculation are driving up prices. Housing rents and prices have risen, even though more housing has been built than before. Energy prices have rocketed because the city’s energy company, Helen, first sells the electricity it produces to the Nordic electricity exchange, makes a profit on it and then buys back the electricity it sells to consumers at exchange prices.

We demand rent controls, lower housing costs and the decoupling of energy production from stock market speculation. During the next parliamentary term, we must implement a reform that guarantees a basic monthly pension of EUR 1 200 for all those who cannot otherwise receive it, whether due to unemployment, studying, old age or other reasons.  We support calls to increase workers’ real wages and to prevent the exploitation of cheap labour, including through minimum wage legislation.

From environmental rhetoric to action

The planet is threatened by worsening environmental disasters and ecological collapse if the climate crisis, the loss of nature and biodiversity and the over-consumption of natural resources are not halted. Radical structural changes to the economy are imperative and are urgent. These changes must be implemented in a fair and equitable way.

Reducing energy and resource consumption, moving away from fossil fuels and towards a circular economy will require not only stronger legislation but also the development of state and municipal enterprises and investment. Energy production must be brought under the control and democratic governance of the state, municipalities and cooperatives.

Increasing forest carbon sinks and halting deforestation also requires action in Helsinki. The network of green spaces must be expanded and its role strengthened by establishing a large national urban park in Helsinki. Instead of raising fares for public transport in Helsinki, we need to move towards free public transport.

Moving from war talk to peace policy

Competition between the superpowers for control of natural resources, territories, technology and markets has brought Europe to the brink of a major war. Russia’s invasion of Ukraine is threatening to escalate. The United States is building an alliance against China.

Finland’s entry into NATO will not increase security, but risks our being drawn into wars and even to the front line of a conflict between great powers. Parliament has not set any conditions for NATO membership. An agreement is even being prepared with the United States which would give the it the right to station bases and possibly even nuclear weapons here. The rights of the Kurds have been sacrificed for NATO membership. Weapons spending has tripled under Sanna Marini’s government.

Finland’s and Europe’s security cannot be built on NATO, arms races, building fences and isolating Russia. Helsinki is still known throughout the world as the host city of the Conference on Security and Cooperation in Europe (CSCE) and many disarmament meetings. We want to restore Helsinki to this role as the capital of a Finland with an active peace policy.

Instead of war talk, we must talk about peace and political solutions to end the wars in Ukraine and elsewhere. We express our solidarity with the Kurds, the Palestinians and others who are fighting for their rights. Our goal is for a Europe and a world without nuclear weapons and military alliances, without exploitation and subjugation.

The Helsinki list of the Finnish Communist Party and independent candidates
February 2023