Kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet viemään Suomen Natoon ja kiihdyttämään asevarustelua. Tätä perustellaan turvallisuudella, vaikka se lisää sotilaallisia jännitteitä ja riskejä.
Nato-jäsenyyden hakeminen on tehnyt Suomesta ja Ruotsista pelinappulan Turkin, Naton ja suurvaltojen politiikassa. Suomi on luopunut itsenäisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta muun muassa suhtautumisessa ydinaseisiin, Turkin politiikkaan ja kurdien oikeuksiin, asekauppaan sotaa käyvien maiden kanssa ja yleisemminkin asevarusteluun.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan yksimielinen esitys liittymisestä Natoon täysin velvoittein ja ilman mitään varauksia perustuu vaaralliseen ajatteluun turvallisuuden rakentamisesta aseiden ja viime kädessä Yhdysvaltojen ydinaseiden varaan.
Valiokunnan mietinnössä puhutaan epämääräisesti siitä, että ”Nato-neuvotteluissa ei ole tullut esille seikkoja, jotka perustelisivat ydinräjähteisiin liittyvän lainsäädännön muuttamista”. Samaan aikaan hallitus valmistelee kuitenkin Yhdysvaltojen kanssa tehtävää puolustussopimusta, jolla USA saisi oikeuden sijoittaa Suomeen aseistusta ja joukkoja tukikohtiin, joita eivät koskisi Suomen lait.
Sanna Marinin hallituksen kaudella Suomen asemenot on nostettu kolminkertaiksi. Asekauppiaille maksettavat miljardit ovat poissa terveydenhuollosta, vanhuspalveluista, koulutuksesta, ympäristönsuojelusta ja ihmisten arjen turvallisuudesta. Tästäkin syystä on eduskuntavaaleissa syytä puhua myös rauhasta ja vaihtoehdoista Nato-politiikalle.
Turvallisuutta ei vahvisteta sotaisella uholla, aseilla, raja-aidoilla eikä jakamalla maailmaa vastakkaisiin blokkeihin. Tarvitaan aloitteita Ukrainan sodan ja muiden konfliktien ratkaisemiseksi neuvotellen ja sopien. Samalla kun tuomitaan Venäjän laiton hyökkäyssota, on samoilla perusteilla arvioitava myös muita maita, esimerkiksi Israelin miehityspolitiikkaa Palestiinassa ja Turkin tekemiä iskuja Irakin ja Syyrian kurdialueille.
SKP:n läntisen ja pohjoisen Helsingin osastot
(Kuva: Eduskunta.fi)