Asukasdemokratian puolesta, ei pienen piirin vallalle

Helsingin kaupungin johtaminen aiotaan keskittää entistä pienempään piiriin. Kaupunginvaltuuston enemmistön hyväksymän linjauksen mukaan valmistellaan pormestari- ja toimialamalli, jossa valta keskittyy suurelta osin viidelle virkamiehelle ja viidelle poliitikolle. SKP:n Helsingin kaupungin piirikomitea ei hyväksy vallan keskittämistä, vaan vaatii uutta valmistelua, jolla laajennetaan asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia.

Toimialamallilla aiotaan yli 30 viraston ja laitoksen johto keskittää neljälle toimialajohtajalle ja lautakunnalle. Suurin osa nykyisistä 25 lautakunnasta ja johtokunnasta aiotaan lopettaa.

Uudessa johtamisjärjestelmässä valmistelu- ja esittelyvalta keskitetään kansliapäällikölle ja neljälle toimialajohtajalle. Erityisen iso valta tulee kansliapäällikölle, joka vastaisi kaikkien kaupunginhallitukseen tulevien asioiden esittelystä ja olisi toimialajohtajien esimies.

Uutta johtamisjärjestelmää on julkisuudessa esitelty lähinnä pormestarimallina. Tosiasiassa paljon suurempi muutos on yli 30 viraston ja laitoksen yhdistäminen neljäksi toimialaksi ja valmistelu- ja esittelyvallan keskittäminen viidelle virkamiehelle.

SKP:n Helsingin piirikomitea pitää käsittämättömänä, että vihreät ja myös Vasemmistoliitto ovat valmiita lopettamaan suurimman osan lautakunnista ja keskittämään valtaa virkamiehille. Pormestarimalli olisi voitu toteuttaa ilman kokoomuksen ajamaa toimialamallia, joka kaventaa rajusti demokratiaa. Piirikomitea pitää epädemokraattisena myös valtuuston jakamista kahden kerroksen väkeen, kun pormestareiksi valittaville muutamille valtuutetuille aletaan maksaa kovaa palkkaa.

Onko pormestaripeli vihreille tärkeämpää kuin kunnallinen demokratia, jonka perustana pitäisi olla asukkaiden itsehallinto ja lähidemokratia? Oliko Vasemmistoliitolle lupaus kaupunginhallituksen ryhmien ”täysipainoisista toimintaedellytyksistä” tärkeämpää kuin asukkaiden ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet sekä valtuuston ja asiantuntijalautakuntien rooli?

SKP:n piirikomitea vetoaa valtuustoryhmiin, että kaupungin johtamisen ja organisaation uudistamisessa selvitetään vielä vaihtoehtoisia malleja, kuullaan asukkaita ja työntekijöitä sekä otetaan valmisteluun mukaan kaikki valtuustoryhmät. Erityisesti on panostettava lähidemokratian ja osallistuvan budjetoinnin kehittämiseen.

SKP:n Helsingin kaupungin piirijärjestö

Ei pakkoheikennyksille

Työmarkkinajärjestöt neuvottelevat edelleen työmarkkinasopimuksesta, joka saattaisi estää hallituksen kaavailemien pakkolakien voimaantulon. Pakkolait mm. pidentäisivät työaikaa ja alentaisivat palkkoja. Tällä hetkellä molemmissa vaihtoehdoissa näyttäisi olevan tarjolla selviä heikennyksiä työntekijäpuolelle. Pakkolakien – tai vaihtoehtoisesti työmarkkinasopimuksen – tavoitteena olisi alentaa yksikkötyökustannuksia viisi prosenttiyksikköä. Tämä tavoite aiotaan kuitenkin kaataa työntekijöiden maksettavaksi, eli käytännössä työntekijäpuoli maksaisi omistajien kasvavat voitot.

Tällä hetkellä Elinkeinoelämän keskusliitto EK sekä SAK, STTK ja Akava neuvottelevat työmarkkinasopimuksesta. Julkisuudessa liikkuvien tietojen mukaan ay-liikkeen keskusjärjestöjen johto on valmis sopimaan nollakorotuksista palkkoihin eli alentamaan palkansaajien reaalituloja, pitkät lomat lyhenisivät, työnantajan työttömyysvakuutusmaksun ja työeläkemaksun maksuosuuksia siirtyisi palkansaajien maksettavaksi, irtisanomissuojaan ja työttömyysturvaan tulisi heikennyksiä, lomarahaan tulisi määräaikainen tuntuva leikkaus, viiden ensimmäisen sairauslomapäivän palkkaa leikattaisiin sekä helatorstai, mahdollisesti myös loppiainen, muutettaisiin tavalliseksi työpäiväksi. Myös ns. paikallista sopimista halutaan huomattavasti lisätä, kunhan se tapahtuu ”ensisijassa” työehtosopimusten kautta. Ay-liikkeen johto pitää sopimusta näillä huonoillakin ehdoilla parempana kuin pakkolakeja ja suurimpana tavoitteena estää työehtosopimuksia matalampien palkkojen maksamisen.

Todellisuudessa omistajien voitot sekä yritysten kasvavat tulostavoitteet siirretään entistäkin rajummin työntekijöiden maksettaviksi. On monia pienipalkkaisia aloja, joilla palkalla toimeentulo on nytkin vaikeaa etenkin alueilla, joissa asumisen hinta on korkea. Alentamalla sairausajan palkkaa syyllistetään työntekijää sairastumisestaan. Lomien lyhentäminen ja pyhäpäivien muuttaminen työpäiviksi vaikuttavat työssä jaksamiseen jo valmiiksi jatkuvasti kiristyvässä työelämässä.

Ay-liikkeen johto ei ole saanut työntekijöiltä ja ammattiliittojen jäseniltä mandaattia neuvotella rajuista heikennyksistä työntekijöille. Sipilän porvarihallitus ja työnantajien EK yrittävät nyt vääntää työntekijäpuolen keskusjärjestöjä heikennyksien taakse. Heikennyksiin ei tule suostua. Ay-liikkeen johdon tulee kuunnella työntekijöiden viestiä – pakkolait tai epäedullisin ehdoin varustettu työmarkkinasopimus tulee tarvittaessa kumota työntekijöiden ja ay-liikkeen joukkovoimalla. Yhtiöiden jakamat ennätysosingot osoittavat, että tulonjako on nyt vääristymässä yhä enemmän osakkeenomistajien hyväksi. Palkankorotukset ovat perusteluja sekä tulonjaon oikeudenmukaisuuden tavoitteiden että kansantalouden elvyttämisen kannalta.

SKP:n Helsingin kaupungin piirijärjestö 18.2.2016

Toimikaamme rauhan puolesta

Punaisten hautamuistomerkillä Haagassa 31.1.2016. Puhe: Maija Hakanen

Hyvät toverit,

Olemme vuonna 1918 teloitettujen punaisten joukkohaudan muistomerkillä Haagassa.

Muistomerkin opastetaulussa on seuraava teksti: ”Punaisten hauta. Tässä yhteishaudassa on haudattuna 28 punakaartilaista ja siviilihenkilöä, jotka kuolivat 12.4.1918 Huopalahden kunnan Pikku-Huopalahden kylässä saksalaisten toimeenpanemassa teloituksessa.”

Kerrotaan, että saksalaiset joukot lähestyessään Helsinkiä 12.4. löysivät kellarista taisteluiden jälkeen Pitäjänmäeltä ja Laaksolahdesta vetäytyneitä punaisia sekä heidän kanssaan kellariin suojaan menneitä Helsingfors Torvströfabrik AB:n työntekijöitä sekä paikkakuntalaisia, yhteensä 150 henkeä. He nostivat valkoisen lipun antautumisensa merkiksi. Joku punakaartilaisista kuitenkin ampui kaksi saksalaista, jonka jälkeen saksalaiset komensivat kaikki miespuoliset kellarissa olleet tielle riviin, ottivat umpimähkään rivistä joka kolmannen ja kuljettivat nämä 40-45 miestä läheiselle turvesuolle, nykyisen Vihdintien liikenneympyrän ja Riistavuoren puoliväliin, ja teloittivat heidät. Seuraavana päivänä paikkakuntalaiset hakivat ruumiskasasta omaisensa. Jäljelle jääneet 28 vieraspaikkakuntalaista haudattiin tähän, silloin syrjäiseen hautapaikkaan.

Viime vuonna ilmestyneessä erinomaisessa ”Helsinki ensimmäisessä maailmasodassa. Sotasurmat 1917-1918” -julkaisussa kerrotaan toisenlainen, todennäköisempi tarina: Saksalaisten tultua 11.4. iltapäivällä suojelukuntalaiset olivat alkaneet kokoontua ja heidät oli asetettu saksalaisten käyttöön. Wardin kauppapuutarhan varastoon oli koottu jo yöllä vankeja saksalaisten ja suomalaisten toimesta. Näitä saksalaiset olivat suomalaisten tulkkien välityksellä kuulustelleet 12.4. ja punaisiksi todetut viety teloitettavaksi, loput pyynnöstä luovutettu suojeluskuntalaisille. Saksalaiset jättivät teloitetut suolle, josta haagalaiset veivät omaisensa pois, loput haudattiin joukkohautaan tälle paikalle. Joukkohautaan laitettuja ei tutkittu eikä tunnistettu, mutta em. julkaisun mukaan kyseessä oli teloitettavien tietoinen ja paikkakunnan olojen tuntemukseen perustuva valinta. Jälkikäteen saksalaisten syyllisyys oli sovelias selitys.

Tällainen toimintatapa oli hyvin yleinen valkoisten valtaamilla paikkakunnilla. Vain teloitettujen määrä suhteutettuna Huopalahden kokoon on hämmästyttävän suuri.

Hyvät toverit,

On tärkeää, että käymme täällä muistomerkillä ja muistamme Suomen työväen vallankumousta 1918 ja siinä henkensä antaneita. Menemättä tässä sen tarkemmin vallankumouksen syntymiseen johtaneisiin yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin tekijöihin, haluan em. kirjasta tuoda vielä esille yhden näkökulman eli naisten näkökulman.

”Nyt saisimme mekin olla mukana taistelussa vapauden ja ihmisoikeuden puolesta”, kertoo eräs naiskaartilainen. Kysymys naisten autonomiasta oli tuon ajan polttava aihe. Mielikuva asetta kantavasta naisesta oli porvaristolle uhkaava, mutta työväenliikkeessä se nähtiin osana emansipaatiota, jossa naisten vapautuminen ja työväestön vapautuminen nivoutuivat yhteiseksi vapautumisliikkeeksi.

Punakaartin naiset toimivat huoltotöissä, keittiöissä, sairaanhoitajina, viestintätehtävissä ja aseellisissa kaarteissa. He olivat nuoria naimattomia maatalojen ja kartanoitten piikoja, tehtaissa työskenteleviä, kotiapulaisia, työttömiä.

Asekaarteissa oli lähes kaksi tuhatta naista, noin 3 % kaartien vahvuudesta, noin puolet heistä arvioidaan osallistuneen taisteluihin. Kymmenesosa naiskaartilaisista kohtasi väkivaltaisen kuoleman. Naisia, muitakin kuin asekaartilaisia, teloitettiin 364, taisteluissa kaatuneita lasketaan olleen alle 30. Vankileireillä oli 4300 naista.

”Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa – Sotasurmat 1917-1918” on tärkeä kirja ja avaa tapahtumia lähes 100 vuotta sitten hienolla tavalla. Samalla kun kunnioitamme silloin vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneitä, tunnistamme tänä päivänä militarismin ja sodan lietsojat ja ne yhteiskunnalliset olosuhteet ja eturistiriidat, jotka johtavat sotiin.

Toimikaamme rauhan puolesta ja sen puolesta, ettei sen enempää naisten kuin miestenkään tarvitse tarttua aseisiin.

Yleiskaavaehdotus uuteen valmisteluun – viheralueita ei saa uhrata rakentamiselle

Kaupunkisuunnittelulautakunnan ehdotus Helsingin uudeksi yleiskaavaksi perustuu siihen, että pääosa rakentamisesta tulee viheralueille ja muille lähivirkistysalueille, vaikka niiden tarve kasvaa kun asukasmäärä lisääntyy. Rakentaminen uhkaa muun muassa Keskuspuistoa ja Helsinki-puistoa sekä monia aikoinaan hyvin suunniteltuja asuinalueita, joille esitetään massiivista täydennysrakentamista. Asukkaiden yleiskaavaluonnokseen esittämät mielipiteet on sivuutettu lähes totaalisesti.

Suomen kommunistisen puolueen Helsingin piirijärjestö katsoo, että yleiskaavaehdotukseen tarvitaan niin perusteellisia muutoksia, että nykyinen ehdotus ei kelpaa pohjaksi kaupunginvaltuuston päätöksenteolle. Ehdotus tulee palauttaa uuteen valmisteluun, jossa otetaan kunnolla huomioon helsinkiläisten esittämät mielipiteet ja muistutukset.

Yleiskaavan rakentamistavoitteita perustellaan sillä, että Helsingin asukasluvun arvioidaan kasvavan noin 260 000 henkilöllä vuoteen 2050 mennessä. Tämä aikaväli on niin pitkä ja siihen liittyy niin paljon epävarmuutta, ettei sitä ole syytä ottaa lähtökohdaksi yleiskaavalle. 10 – 20 vuotta olisi realistisempi aikaväli.

Asukasmäärän ja rakentamisen erittäin voimakasta lisäystä ei ole ehdotuksessa arvioitu sen kannalta, miten rahoitetaan kova rakentamisvauhti ja samalla hyvät julkiset palvelut. Kaava-aineistosta puuttuu myös arvio siitä, millaisia ongelmia muuttoliikkeen rajusta kiihdyttämisestä seuraa muun Suomen kehitykselle – etenkin kun muutkin pääkaupunkiseudun kunnat tavoittelevat kovaa asukasluvun lisäystä.

SKP:n piirijärjestön mielestä rakentamisen tavoitteita paitsi asumisen myös toimitilojen osalta on syytä muuttaa maltillisemmiksi. Samalla piirijärjestö kiinnittää huomiota siihen, että yleiskaavaehdotus mahdollistaa huomattavasti esitettyjä asukas- ja työpaikkatavoitteita suuremman rakentamisen. Tämä johtuu muun muassa siitä, että rakentamistehokkuus (kerroskorkeus) on pääsääntöisesti jätetty auki ja että tämän yleiskaava-alueen ohella on vielä tekeillä Östersundomin ja Vartiosaaren osa-yleiskaavat. Yhteensä näiden kaavojen tavoitteena on asukasmäärän lisääminen yli 300 000 henkilöllä. Lisäksi rakentamistavoitteiden pohjana ovat ilmeisen epärealistiset arviot keskimääräisistä asumisen ja työtilojen pinta-aloista henkilöä kohti.

Yleiskaavaehdotuksessa esitetään rakentamista viher- ja virkistysalueille muun muassa Keskuspuistoon, Tuomarinkylän ja Haltialan pelloille, Vanhankaupunginlahden reunoille, Ramsinniemeen, Etelä-Mustavuoreen, Rastilaan, Malminkartanoon, Malmin kentän alueelle ja Melkkiin. Esimerkiksi Keskuspuisto aiotaan lähestulkoon katkaista Pirkkolan urheilupuiston ja Maunulanpuiston alueilla. Samaan aikaan ollaan osayleiskaavalla tuhoamassa merellisen Helsingin hienoimpiin luonto- ja virkistysalueisiin kuuluva Vartiosaari.

SKP:n piirijärjestö pitää käsittämättömänä, että kaupunkisuunnittelulautakunta esittää yksimielisesti tällaista viher- ja virkistysalueiden laajamittaista uhraamisen gryndereiden voitontavoittelulle. Helsingin asukasmäärän kasvaessa tulee myös viher- ja virkistysalueiden tarve kasvamaan. Se edellyttää lähipuistojen lisäksi riittävän laajoja metsä- ja viheralueiden kokonaisuuksia, jotta voidaan turvata luonnon monimuotoisuus ja kestokyky.

SKP:n Helsingin kaupungin piirijärjestö esittää jatkovalmistelussa otettavaksi huomioon erityisesti seuraavat yleiskaavaehdotuksen muutostarpeet:

– Keskuspuiston alueelle esitetty rakentaminen tulee poistaa kokonaan (mm. Pirkkola, Maunulanpuisto, Metsälä, Töölönlahden pohjoispuoli).

– Helsinki-puistoon esitetystä rakentamisesta tulee luopua (mm. Tuomarinkylän kartanon alue, Haltiala, Vantaanjoen varsi, Itsenäisyyden puisto, Vanhankaupunginlahden rannat).

– Itäisen ja merellisen Helsingin arvokkaat luonto- ja virkistysalueet tulee säilyttää (mm. Vartiosaari, Ramsinniemi, Etelä-Mustavuori, Rastilan rantametsä, Uutela, Melkki ja tietysti edelleen Kivinokka).

– Malminkartanon ja Munkkivuoren metsiin esitetystä rakentamisesta tulee luopua.

– Viherverkoston vihersormia ja poikittaisia viheryhteyksiä ei saa kaventaa.

– Kaavakartalle pitää merkitä oikeudellisesti sitovalla tavalla luonnonsuojelualueet.

– Lähipalveluiksi, jotka tulee järjestää pääsääntöisesti kävelyetäisyydellä, tulee määritellä mm. päiväkodit, peruskoulut, terveys- ja sosiaaliasemat, kirjastot, nuorisotalot ja lähiliikuntapaikat. Niitä ei pidä keskittää vain liike- ja palvelukeskuksiin vaan niitä tulee olla kattavasti myös lähikeskustoissa. Helsinkiin ei pidä rakentaa enää lisää jättikokoisia kauppakeskuksia vaan on ohjattava kehitystä lähipalveluja vahvistavaan suuntaan.

– Kaupunkibulevardien osalta tulee hakea sellaiset ratkaisut, joilla säästetään tonttimaata, ei rakenneta viheralueille, mahdollistetaan nopeiden ja hitaampien joukkoliikenteen reittien yhdistelmät, ei rakenneta asuntoja melualueille ja varmistetaan kustannustehokkuus.

– Työpaikka-alueita mm. Roihupellossa ei pidä supistaa ja suunnittelussa tulee edistää myös työpaikkojen syntymistä myös uusille asuinalueille.

– Malmin lentokentän alueelle jätetään yksi kiitorata, kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset, viheralueita ja läheinen Tattarinsuon pk-yritystoiminnan alue.

– Kaavoituksella tulee edistää energiaa säästäviä ratkaisuja, muun muassa vähentää tarvetta autoliikenteeseen, ja siirtymistä uusiutuvan energian käyttöön (varata esimerkiksi ulkomereltä paikka tuulipuistolle). Liikenteen osalta tulee etusijalla olla raideliikenteen, poikittaisen joukkoliikenteen ja älykkäiden liikenneverkkojen kehittäminen.

Lopuksi SKP:n piirijärjestö korostaa asukkaiden osallistuvan demokratian kehittämistä. Yleiskaavaehdotuksen keskeiset määrälliset tavoitteet ovat tulleet kaupunkisuunnitteluviraston ylhäältä antamina ja asukkaat ovat toistuvasti joutuneet toteamaan, että heidän esityksensä on sivuutettu ja ehdotus on muuttunut jopa päinvastaiseen suuntaan kuin asukkaiden mielipiteistä suurin osa. Pidämme myös kyseenalaisena, vastaako ehdotus lainsäädännön yleiskaavalle asettamia vaatimuksia.

Helsingissä 21.1.2016

Suomen kommunistisen puolueen Helsingin kaupungin piirijärjestö ry

Muistutus Helsingin yleiskaavaehdotukseen

Sote-maksuja ei saa korottaa

Samaan aikaan kun Sipilän hallitus heikentää julkisia palveluja, se siirtää niiden kustannukset entistä enemmän pieni- ja keskituloisten maksettavaksi. Hallitus ajaa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon maksuihin rajua 30 % korotusta. Myös päivähoitomaksuja ollaan nostamassa. Sen sijaan palkkoja ja työttömyysturvaa hallitus on valmis leikkaamaan jopa pakkolaeilla.

SKP:n Maunula-Pakilan osasto vastustaa asiakasmaksujen korotuksia. Sote-maksujen korotukset vaikeuttavat pienituloisten asemaa ja lisäävät eriarvoisuutta. Siksi esimerkiksi HUS-sairaanhoitopiiri on tehnyt maksuihin vain indeksitarkistukset.

Helsingin kaupungilla ei ole mitään taloudellista pakkoa toteuttaa korotuksia. Kaupunki tekee tänäkin vuonna peruspalveluilla kymmeniä miljoonia euroja voittoa. SKP:n osasto vaatii, että kaupunginhallitus hylkää korotukset kokonaan ja että terveyskeskusmaksuja ei jatkossakaan Helsingissä peritä.

SKP:n Maunula-Pakilan osasto 26.1.2016