Puhe Pohjois-Haagan punaisten muistomerkillä 1.5.2012
Postinjakaja – talonmies Jussi-Petteri Lappi

Hyvät toverit!

Olemme kokoontuneet tänä työväen juhlapäivänä 1. toukokuuta jälleen tänne Pohjois-Haagaan punaisten haudalle, jossa lepää 28 kansalaissodassa vuonna 1918 punaisten puolella taistellutta. Heidät surmattiin valkoisten toimesta nykyisen Etelä-Haagan alueella.

Tänä päivänä on yhä edelleen syytä vaalia vuoden 1918 muistoa. Pelkkä muiston vaaliminen ei kuitenkaan riitä. On pyrittävä edelleen rakentamaan tasa-arvoisempaa ja kaikin tavoin parempaa yhteiskuntaa. Nyt se on entistäkin ajankohtaisempaa.

Eriarvoistuminen, epätasa-arvo, itsekkyys ja suvaitsemattomuus ovat monella tapaa lisääntyneet yhteiskunnassamme. Oikeiston taholta sanotaan vastakkainasettelun ajan olevan ohi, mutta todellisuudessa erot eri kansalaisten välillä kasvavat nyt voimakkaasti: rikkaat rikastuvat, köyhät eivät ole saaneet hyvinvoinnin lisäyksestä osakseen juuri mitään. Yksityistämisen ja ulkoistamisen politiikka niin kunnallisella, valtiollisella kuin Euroopan unionin tasollakin uhkaa johtaa siihen, että niillä joilla ei ole varaa perustarpeisiin, ei ole varaa jatkossakaan. Suomen veroratkaisut ovat poikkeuksetta suosineet varakkaita: työläinen maksaa pienestä palkastaan suhteellisesti raskasta veroa verrattuna isojen yritysten johtajiin, pääomatuloilla elävistä suursijoittajista puhumattakaan.

Röyhkeimmät varakkaan eliitin edustajat, kuten Björn Wahlroos, ovat jo ehdottaneet demokratian kaventamista, jotta markkinatalous toimisi paremmin. Demokratia on tänä päivänäkin melkoista kulissia, joten miten sellaista voi enää kaventaa, mitä ei muutenkaan monissa asioissa paljon ole. Rahalla saa näkyvyyttä ja valtaa. Hyvä veli – verkostot jylläävät ympäri maan ja maailman, ja miljoonat kasautuvat niille, joilla varaa on jo ennestäänkin. Eliitti on täysin irtautunut tästä maailmasta, eikä enää lainkaan tiedosta tai ainakaan halua tiedostaa, miten tavallinen kansa elää. Ahneus on lisääntynyt.

Kurjistamisen politiikka jatkuu kaikkialla. Kreikan tilanne on tästä hyvä esimerkki. Kreikan tavallisen kansan oloja kurjistetaan, ja kansasta vähät välittämättä tuetaan eurooppalaisia pankkeja ja suursijoittajia, jotka ovat todelliset syylliset kriisiin. Kreikan valtio on pakotettu yksityistämään omaisuuttaan ja tällä tavoin kansan omaisuudesta tehdään kauppatavaraa yksityisille markkinoille. Suomikin on vedetty tähän projektiin Euroopan talous- ja rahaliiton kautta, ja tämän varjolla on maamme eliitin täälläkin helppo perustella säästöjä ja leikkauksia Suomessa. Kaikkea tätä perustellaan euron pelastamisella ja talouden saattamisella kasvuun. Vaan kuinka voikaan talous kasvaa, kun palkkoja pahimmassa tapauksessa alennetaan, eikä kenelläkään ole enää varaa hankkia mitään?

Tässä taistelussa meneillään olevaa politiikkaa vastaan, tarvitaan yhä tiiviimpää ja laajempaa vastavoimaa. Tilanne ei tulevaisuudessa tule ainakaan helpottumaan, sen ovat jo tässä kuvaamani ajankohtaiset aiheet todistaneet. Hankalaksi tilanteen tekee se, että iso osa vasemmistosta on mennyt mukaan kokoomusjohtoiseen hallitukseen kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Nämä vasemmistopuolueet eivät tosissaan pyrkineet kääntämään kelkkaa vasemmalle, vaan nöyrtyivät kokoomuksen edessä. Vaikuttaa siltä, että aate ja äänestäjille annetut lupaukset syötiin vallanhimon kasvaessa. Vasemmistolaisessa kenttäväessä ei monin paikoin olla tyytyväisiä tilanteeseen. Puolue-eliitti on irtaantunut siitä, mitä rivijäsenet ajattelevat. koko vasemmiston olisi syytä irrottautua kokoomuksen vetämästä hallituksesta ja asettua yhteisrintamassa puolustamaan tavallisen kansalaisen etua. Kokoomus ei sitä tee.

Tie eteenpäin ei tule olemaan helppo. Vallankumouksen partaalla emme ole, päinvastoin. Ja vaikka olisimmekin, oikeistolla on valta, rahavarat ja aseet hallussaan. Kansa pyritään pitämään tyytyväisenä leivällä ja sirkushuveilla. Se mitä todella päättäjien kulisseissa tapahtuu, jää monelta pimentoon. Mutta kansalaisaktivismista, eri järjestöistä ja vasemmistolaisesti ajattelevasta väestä koostuu kuitenkin suuri joukko, jolla keskitettynä on voimaa. Ihmiset on saatava aktivoitumaan. Tavoite on sama kuin vuonna 1918 – tasa-arvoisempi, solidaarisempi, inhimillisempi yhteiskunta ja Suomi.

Jussi-Petteri Lappi
SKP:n Pitäjänmäen osasto ry.